Elämäntaparemontoijat tuskin ovat voineet välttyä kanssaihmisten varoittelevilta lausahduksilta: Muista nyt syödä, tuollainen laihdutus johtaa äkkiä kehon säästöliekille! Tai: Kyllä on järkevää pitää välillä mässypäiviä, muuten laihtuminen pysähtyy kun kroppa luulee, ettei ravintoa tule enää mistään! Ja ilman näitä ystävällisiä kanssaihmisiäkin myyttinen, mutta sitäkin kuuluisampi kehon säästöliekki kummittelee laihduttajien takaraivossa. Mikä se oikeastaan on - vai onko sitä?
Kyllä on, vastaavat asiantuntijat.
– Kun ihminen ryhtyy laihduttamaan ja energiansaanti vähenee, elimistö alkaa puolustautua painon vähenemistä vastaan, ja perusaineenvaihdunta hidastuu. Elimistö tunnustelee tilannetta koko ajan ja jos ihminen uhkaa laihtua, elimistö säätää perusaineenvaihdunnan minimiliekille. Silloin voi tulla sellainen vaihe, että vaikka kuinka vähän syö, niin kilot ei lähde, lihavuusleikkauksia tekevä vatsaelinkirurgi Timo Heikkinen kertoo.
Samalla linjalla on ravitsemusterapeutti.
– Kun me saamme vähemmän ravintoa, keho tekee siitä sellaisen johtopäätöksen, että nyt on pula-aika. Silloin keho laittaa perusaineenvaihdunnan vähemmän tärkeitä toimintoja, vähemmän tärkeitä aineenvaihduntareittejä pois päältä sopeutuakseen niukkuuteen. Keho pystyy vähentämään tällaisten säästötoimenpiteiden kautta energiankulutusta jopa 40 prosenttia, kertoo puolestaan ravitsemusterapeutti Heli Pyrhönen.
Säästöliekille huomaa joutuneensa, kun hyvin alkanut laihdutus yhtäkkiä tyssää, vaikka olosuhteet ovat kuten ennenkin. Usein säästöliekki kertoo siitä, että laihtuminen on aloitettu liian rajusti tai ruokavalio on epäterveellinen, eikä keho saa tarvitsemiaan ravintoaineita. Näin ei kuitenkaan ole aina.
– Elimistö pyrkii aina huolehtimaan siitä, että ihminen ei mene aliravitsemustilaan. Jos me saadaan elimistön mielestä liian vähän kaloreita, se koettaa saada meidät syömään, Heikkinen sanoo.
– Ongelma on kuitenkin siinä, että elimistömme kierroslukumittari toimii vain painon alapäässä eli kun on aliravitsemustila, niin keho tekee kaikkensa, että paino saadaan taas normaaliksi. Mutta kun paino lähtee nousemaan, meillä ei ole mitään mekanismia, mikä silloin yrittäisi palauttaa sen normaaliksi. Sen sijaan karkeasti ottaen elimistö pyrkii painon nousun jälkeen palauttamaan painon aina siihen mihin se on enimmillään päässyt.
Toisten elimistö säätyy säästöliekille herkemmin kuin toisten. Lihavuuteen taipuvaisen ihmisen elimistö toimii hieman eri tavalla kuin laihuuteen taipuvaisen.
– Meillä on erilainen geeniperimä, joka säätelee lihavuutta. Sitten vatsan alueella toimivat suolistohormonit, joiden toiminta on jokaisella hyvin erilaista, toisilla se on herkemmin energiaa varastoivaa. Ja sitten on aivotoiminta, joka säätelee sitä, miten paljon me saadaan mielihyvää syömisestä ja kuinka herkästi elimistö kokee painonlaskun häiritseväksi. Osalla ihmisistä esimerkiksi mielihyvää tuottavat keskukset ovat ihan fysiologialtaan aktiivisempia kuin toisilla, Heikkinen kuvaa.
Älä silti repsahda!
Elimistön joutuminen säästöliekille ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että peli olisi menetetty ja laihtuminen historiaa.
– Silloin ei pidä repsahtaa, vaan pystyä vaan jatkamaan sillä dieetillä. Jos se dieetti on sellainen, että siitä saa riittävästi ravintoaineita, Heikkinen sanoo.
– Kun syö vähemmän kuin kuluttaa, niin kyllä se aina johtaa laihtumiseen. Toki pitää muista, että kun laihtuu, niin kehon energian kulutus koko ajan vähenee, jolloin energian saantiakin on vähennettävä. Jos energiansaantia kuitenkin koko ajan vähentää, niin silloin riskinä on, että aletaan menettää myös arvokudoksia eli lihasta ja suoja-aineita, kuten vitamiineja, kivennäisaineita ja proteiinia, ravitsemusterapeutti Pyrhönen pohtii.
Sopiva energiavaje ravintoaineiden turvaamisen kannalta on 350–500 kaloria vuorokaudessa, joka johtaa noin 1-2 kilon laihtumiseen kuukaudessa. Paljon suurempi vaje johtaa arvokudosten menetykseen.
Kikkoja ei suositella, liikuntaa senkin edestä
Televisiossa pyörivissä laihdutusohjelmissa ja netin keskustelupalstoilla käytetään jos minkälaisia keinoja kehon huijaamiseksi pois säästöliekiltä. Ravitsemusterapeutti ei kuitenkaan näe järkeä esimerkiksi tankkauspäivän pitämisessä elimistön herättelemiseksi pois pula-ajan aineenvaihdunnasta.
– Siinä yhdessä päivässä kerkeää torpedoida monen päivän työn ja energiavajeen kokonaan sen yhden päivän ruokavalinnoilla. Lisäksi on riski, että jos valinnat ovat sipsiä, pitsaa ja limpparia eli niin sanottuja tyhjiä kaloreita, niin elimistö ei saa tarvitsemiaan ravintoaineita vaikka kalorikulutus ylittyy huimasti. On jopa olemassa lääketieteellinen tila, jossa ihminen voi olla päällisin puolin pullea, mutta tosi asiassa kärsii vajaaravitsemuksesta, Pyrhönen kertoo.
Vatsaelinkirurgi muistuttaa, että tutkimustietoa erilaisista konsteista on niukasti.
– Laihdutusbisneksessä on paljon uskomuksia. On vaikka minkälaisia dieettejä ja asioita, mistä ajatellaan, että ne voisivat auttaa. Aika vähän niitä on tutkittu. Tämä on iso bisnes ikävä kyllä monella tapaa ja siellä näkee hyvin kyseenalaisiakin juttuja, Heikkinen toteaa.
Pyrhönen kehottaa potkimaan aineenvaihdunnalle vauhtia liikunnalla. Pyrhösen mukaan liikunnalla voi paitsi lisätä kulutusta myös kertoa keholle, ettei tässä oikeasti olekaan pula-aika, sillä liikunta antaa aineenvaihdunnalle potkua.
– Liikunnalla säästöliekiltä voi välttyä kokonaan, ja jos se on jo päässyt iskemään, voi liikunnalla polkaista aineenvaihdunnan taas täysille.
Entä jos ei vaan laihdu?
Vaikka liikkuisi hyvin ja energiavaje olisi kohdallaan, voi säästöliekille joutua silti syömällä väärin. Liian vähäisten ravintoaineiden saannin ohessa epäsäännöllinen ateriarytmi voi saada kehon hälytystilaan varjelemaan energiavarastojaan.
– Jos ruokailut ajoittuu pääasiassa esimerkiksi illalle neljän ja kahdeksan välille ja ateriarytmi on hyvin epäsäännöllinen, niin keho tarrautuu taas energiaansa. Siksi laihduttajan olisikin tärkeää syödä säännöllisesti.
– Säännöllisen syömisen ja säännöllisen liikunnan lisäksi pitäisi vielä muistaa nukkua riittävästi, niin laihdutuksen pitäisi onnistua, Pyrhönen sanoo.
Entä jos ei vaan onnistu? Jos on jo kaksi kuukautta hikoillut jumpassa ja jyrsinyt porkkanoita, sopivaa proteiiniannosta unohtamatta, mutta kilot ovat yhä siinä, onko silloin yhä vain katsottava peiliin?
– Kannattaa kyllä käydä läpi niitä valintoja. Joskus voi vaikka jotkut saunasiiderit tai viikonloppuherkut tuoda helposti sen pari tuhatta kilokaloria takaisin, että heilahtaa vaan, ja siinä meni monen päivän laihdutustyö, Pyrhönen toteaa.
– Mutta toki jos on varma, että liikkuu, syö huolella ja nukkuu hyvin, eikä painossa tapahdu yhtään mitään, niin silloin kyllä kannattaa tarkistuttaa esimerkiksi kilpirauhasarvot. Esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminnassa paino ei putoa sitten millään vaikka olisi kuinka suuri energiavaje.