– Se on sukupuolikysymys mitä suurimmassa määrin! huudahtaa Turun yliopiston professori Tuula Putus sisäilmaongelmasta. Hän muistuttaa, että eniten oireita tuottavat koulut, päiväkodit, terveyskeskukset ja toimistot.
– On kyse naisten työpaikoista. Ja naisten ja mummujen lapsista ja lapsenlapsista. Minä uskon vihaisiin äiteihin.
Putus sanoo, että ongelmia on toki myös jääkiekkohalleissa ja varuskunnissa. Miehisissä piireissä sairastuminen on kuitenkin heikkouden aihe.
– Kyllä mies sairastuu siinä kuin nainenkin. Mutta hän nuolee haavansa ja on hiljaa eikä lähde taistelemaan asiansa puolesta.
Professori sanoo, että parempien olojen vaatiminen voi ajaa ihmisen vaikeaan tilanteeseen, eivätkä kaikki uskallakaan nousta taisteluun.
– Heikot tahtovat aina kärsiä yhteiskunnan murroksessa. Ja sellainenhan nyt on väistämättä menossa.
Eteenpäin on Putuksen mielestä kyllä menty sisäilmaongelmien hoidossakin. Aluksi jouduttiin menemään näppituntumalla tiedon puutteessa. Nyt saatavilla on niin terveystietoa kuin talousanalyyseja korjausten vaikutuksista. Onnistuneesta työstä on saatu hyviä esimerkkejä.
Edelläkävijäkuntia Putus löytää muutamia: Kokkola, Loviisa, Naantali, Kuopio ja Saarijärvi, joka tilasi kartoituksen kaikista tiloista jo "historian aamuhämärissä" 90-luvulla. Myös Loviisassa ja Kuopiossa on kartoitettu kaikki koulut ja Kuopiossa korjattukin monta.
Ennakointi puuttuu vieläkin
Taantuma painaa myös sisäilmatyötä, vaikka korjaaminen auttaisi Putuksen mukaan myös rakennuksen arvon säilyttämisessä.
Putus poistaisi kuitenkin mieluusti koko yhteiskunnasta rahan kautta ajattelun. Hän toivoo, että lapsi tai terveys itsessään voisi olla itseisarvo. Vielä on matkaa lainsäädännön lähtökohtaan: jo pelkkään riskiin havahtumiseen.
– Ennakoiva korjaaminen on vielä outoa. Aina on jo ongelma, ennen kuin ruvetaan toimimaan.
Ylireagointia Putus ei Suomen oloissa ole nähnyt. Homehysteriasta puhumista hän pitää jarruttajien turhautuneisuutena. Heitä on yhä:
– Jokaisessa prosessissa on aina joku, joka pohtii, onko tämä nyt turhaa. Usein se löytyy kiinteistöpuolelta. Sielläkin pitäisi nähdä, että varhainen huolto tulee halvemmaksi kuin myöhäinen, sanoo Putus.
Toisaalta kunnittain vaihtelee sekin, kuka virkamies ottaa asian vakavasti – ei välttämättä aina se, jolle asia kuuluu.