Suomeen puolisen vuotta sitten perustettu erityisherkkien ihmisten yhdistys on kerännyt lyhyessä ajassa noin 700 jäsentä. Nopeasti kasvava yhteisö kielii siitä, että vasta viime aikoina erityisherkkyys on tunnistettu varsin ison ihmisjoukon piirteeksi.
– Erityisherkkyys on tosiaan enemmänkin piirre eikä ongelma. Itse tajusin vasta viime keväänä 44-vuotiaana mistä herkkyydessäni kyse, sanoo porilainen tekniikan tohtori Petri Konttinen.
Suomen erityisherkkien yhdistyksen puheenjohtajana toimiva Konttinen sanoo huomanneensa jo pikkupoikana olevansa herkkä monille ärsykkeille.
– Jo pienenä huomasin, että paitojen niskassa olevat laput ärsyttivät minua.
Tämän lisäksi Konttinen on aina joutunut valitsemaan asuinpaikkansa niin, että se on mahdollisimman rauhallisessa ympäristössä.
– Kuuloherkkyys aiheuttaa sen, että en pysty sulkemaan pois esimerkiksi liikenteen melua mielestäni ollenkaan. Ihminen, joka ei ole eritysherkkä, mukautuu asiaan. Minua esimerkiksi kaappikellon tikitys on häirinnyt koko ikäni, vaikka toiset eivät edes kuule sitä, Konttinen kertoo.
Erityisherkkyyttä on tutkittu vähän
Erityisherkkä ihminen menee piirteensä vuoksi helposti ylikuormitustilaan. Tätä pitää Petri Konttisen mukaan stressaavaa ympäristöä tasoittaa levolla ja tekemällä jotain mieluisaa. Erityisesti riittävä uni on tärkeää.
– Tutkimusten mukaan jopa 15 - 20 prosenttia ihmisistä on erityisherkkiä. Todennäköisesti kyse on keskushermoston normaalia herkempi reagoinnista ulkoa tuleviin ärsykkeisiin, Konttinen sanoo.
Perinteinen lääketiede ei erityisherkkyyttä ole paljoakaan tutkinut eikä sen taustoista vallitse yksimielisyyttä. Kyse on kuitenkin perinnöllisestä ominaisuudesta.