Vaasalainen Kukka-Maaria Ollus uskaltaa jo sanoa, että hän on toipunut syömishäiriöstään. Bulimia on kuitenkin edelleen osa häntä, ja taipumus sairauteen on olemassa. Avun hakemisesta on kulunut nyt neljä vuotta.
– Pystyn syömään ihan normaalisti ja liikkumaan normaalisti. Mutta tietysti on hyvä tiedostaa ja muistaa se ajatus, koska minulla on aikaisemminkin ollut selvempiä jaksoja, enkä ole toipunut, Ollus miettii.
Apua hakiessaan hän oli jo kolmikymppinen bulimikko. Laihduttaminen oli karannut käsistä. Syömishäiriö oli kestänyt suvantoineen kymmenkunta vuotta.
Ongelmat alkoivat, kun Ollus jätti koripallon pelaamisen parikymppisenä.
– Sitten jäi oikeastaan liikunta vallan ja alkoi se syöminen. Korvasin sillä vapaa-aikaa ja jonkinlaista tyhjiötä, Ollus kertoo.
Ruoka täytti tyhjiön
Tekemisen puutteen ja tyhjiön täytti ruoka, jota Ollus söi ahmien. Myös aiemmin hän oli syönyt paljon, mutta myös kuluttanut urheilun takia normaalia enemmän. Koripallon jättämisen jälkeen alkoivat kilotkin ennen pitkää kertyä.
– Noin kaksi vuotta söin ahmintatyyppisesti ja sitten aloin laihduttaa. Laihduttaminen sitten laukaisi bulimian, Ollus kertaa.
Ensimmäisellä laihdutuskerralla Ollus oli opiskelija ja asui yksin. Kukaan ei vahtinut itsekriittistä elämäntapaa.
– Se oli helppoa, ei oikeastaan ollutkaan varaa ostaa paljon ruokaa. Söin vähän, liikuin paljon. Jos tuli syötyä liikaa, vaikka se olisikin ollut ihan normaali annos, se piti jollakin tapaa saada kompensoitua pois itsestään.
Näin Ollus päätyi oksentamaan syömänsä liian ruuan.
Mopo lähti käsistä
Kukka-Maaria Ollus sairastui ensin ahmintahäiriöön eli BEDiin. Vielä aluksi hän oli myös normaalipainoinen.
– Noin seitsemän kahdeksan vuoden päästä alkoi uudestaan lihominen, ahdistuneisuus ja siihen syöminen. Tuli kiloja oikein runsaasti. Siitä sitten alkoi laihduttaminen ja silloin bulimia oli oikein kunnolla elämässä, hän muistelee.
Kun entinen liikkuja löysi liikunnan takaisin elämäänsä, annostus oli julma.
– Mopo lähti käsistä, Ollus kiteyttää. – Se oli liikaa, yli ja liian paljon.
Sairastuneen elämää hallitsivat tiukat ruoka-ajat ja liikuntaohjelmat. Jos kaikki ei mennyt syömisessä tai liikunnassa suunnitelmien mukaan, ratkaisun ahdistukseen toi oksentaminen.
– Piti mennä se tietty rituaali läpi ennen kuin sai rauhan, Kukka-Maaria Ollus kertoo.
Bulimia johti myös peittelyyn ja valheisiin.
– On joutunut sepostamaan ja tekemään hulluja asioitakin, että on päässyt tyhjentämään itsensä. Sairastahan se on. Ei sitä voi ymmärtää, jos ei sitä ole kokenut.
Oma lapsi pysäytti
Jälkikäteen Kukka-Maaria Ollus selittää sairastumistaan vääränlaisella minäkuvalla.
– Olen aina ollut vähän liian suuri itselleni. Kun olen ollut erittäin lihava, olen ollut suuri, mutta kun olen laihduttanut oikein paljon, olen ollut silloinkin suuri.
Laihtumisen tuomaa onnea Ollus ei ole elämässään havainnut. Sairauden aikana tuli esimerkiksi avioero. Tervehdyttyään hän kuitenkin iloitsee tyttärestään, jonka ansiosta myös parantumisprosessi alkoi.
– Huomasin, kun sairaus vei paljon energiaa, että tyttären kanssa ollessani en ollutkaan niin läsnä. Sairaus oli niin hallitseva. Se oli suuri suru itsessäni. Ajattelin, että haluan olla läsnä lapseni kanssa. Se oli suuri motivaattori.
Avun hakeminen vaati paljon sitkeyttä, mutta lopulta sitä löytyi. Ollus sai avun Pohjanmaan syömishäiriöperheiden vertaistuesta, psykoterapiasta ja ravintoterapiasta. Nyt uusi elämä on löytynyt ja Olluksella on voimia auttaa myös muita vertaistuellaan.
– Sinun pitää itse tutustua itseesi. Ehkä kroppa ja minäkuva ovat vähän erimoisia. Sillä ei ole ehkä niin merkitystä, jos olet sinut itsesi kanssa, Kukka-Maaria Ollus opastaa.