Kouvolalaisten Jukka ja Asta Villasen innostus liikuntaan lähti lapsuudesta: 50-luvulla ihmiset liikkuivat yleisesti paljon enemmän kuin nykyään.
Kilpailuhenki nousi pintaan vasta aikuisena. Lajiksi valikoitui ensin hiihto.
– Se alkoi Finlandia-hiihdosta 70-luvun alkupuolella. Kilpajuoksu on nyt ykköslaji, kun aikaisemmin se oli hiihto, Jukka muistelee.
Asta alkoi juosta puolivahingossa, kun entinen mies hankki hänelle lenkkarit. Rovaniemellä opettajana työskennelleen naisen työkaverit painostivat häntä osallistumaan opettajien SM-hiihtokilpailuihin.
– Sanoin, että en todellakaan osallistu. Aloin kuitenkin harjoitella ja kävin koko talven hiihtokisoissa. Kun kevät tuli, menin sarjajuoksuun ja samana kesänä juoksin ensimmäisen maratonini.
Espanjan maastossa
Pariskunta on kolunnut vuosittain läpi kymmeniä juoksutapahtumia, osin ulkomaillakin. Jukka juoksi esimerkiksi viime vuonna 33 kilpailua ulkomailla. Sama tahti jatkuu tänä vuonna.
– Se on ihan mahdoton määrä. Kilpailut ovat Espanjassa sadan kilometrin säteellä Torreviejasta. Siellä on mahdollisuus juosta kaksi tai kolme kilpailua samana päivänä. Osanottomaksut ovat todella pieniä, Jukka Villanen kertoo.
Mielenkiinto pysyy yllä, kun on hyvä kaveriporukka.
– Ja se kilpailukin kiinnostaa. Ilman kilpailua ei tulisi liikuttua niin paljon, Jukka tuumaa.
Ennätys meni vihdoin rikki
Asta ei juokse enää kilpaa, mutta on miehensä kanssa samoilla linjoilla. Kilpailemiseen voi syntyä riippuvuus.
– Se on kuin huumetta. Nykyään tärkein asia on minulle se, että pysyy kunnossa ja jaksaa liikkua luonnossa. Se on henkisestikin terveellistä.
Asta Villanen piti 30 vuotta hallussaan maratonin naisten ennätystä Lapin piirissä. Hänen aikansa oli 2'56'03. Tänä vuonna ennätys meni vihdoin rikki.
– Olen ihmetellyt, että se kesti näin kauan. Mukavaa, että joku nuori on saanut ajan rikottua. Onneksi näitä kestävyyslajienkin harrastajia löytyy vielä.