Tuulikin voi väsyttää. Se johtuu tuulen ihoa viilentävästä vaikutuksesta, joka vielä vahvistuu liikkeessä. Niinpä elimistö joutuu kuluttamaan energiaa lämmitykseensä, havainnollistaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Timo Partonen:
– Solut tarvitsevat energiaa, elimistö alkaa lämmittää itseään ja energian tarve näyttäytyy jossain vaiheessa väsymyksenä, kiteyttää Partonen.
Tuo väsyttävä vaikutus tulee selvimmin esille kylmällä säällä kuten talvipakkasilla. Siksi pakkasen purevuus pahenee tuulen mukana. Silti myös kevään ja syksyn tuulet väsyttävät, kesätuulet vähimmin.
Liika lämpö uuvuttaa
Toisaalta myös helle väsyttää. Erityisen uuvuttavia ovat pitkät hellejaksot, jos yötkin pysyvät lämpiminä. Ihminen on Partosen mukaan huono viilentämään itseään ja elimistö joutuu koville. Sydän rasittuu kierrättäessään verta ympäri elimistöä.
– Se fyysinen stressirasitus voi väsyttää ihmistä, etenkin jos on perussairauksia, sanoo Partonen.
Auringossa oleskelu ja nestehukka laskevat vireystasoa, mikä voi tuntua väsymyksenä. Siihen liittyy suuriakin riskejä. Lämpötilan suhteen ihmiselle siis keskitie on paras.
– Ihminen on kuitenkin tasalämpöinen eläin, joka yrittää pitää oman ruumiinlämpönsä vakaana. Silloin tietysti liiallinen helle ja kova pakkanen ovat rasittavia tekijöitä.
Valo virkistää välittömästi
Paitsi lämpö, ihmisen pirteyteen vaikuttaa luonnollisesti valon määrä. Hämärä ja pimeys laskevat vireystilaa. Suomessa ongelmia syntyy erityisesti pimeinä aamuina, jolloin väsymys voi jatkua heräämisestä iltapäivään saakka.
– Valolla on välitön virkistävä vaikutus, ynnää terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Timo Partonen.
Aamun olisi hyvä päästä sarastamaan nukkuvan huoneeseen. Toisaalta valon virkistävä vaikutus voi kääntyä itseään vastaan: myöhään makuuhuoneeseen paistava aurinko voi viivästyttää nukahtamista. Silloin sälekaihtimet tai pimennysverhot auttavat herkkäunista.