Kuusi vuotta sitten Ilkka Pirhosesta tuli vaimonsa omaishoitaja. Vaimo sai aivoverenkiertohäiriön ja sairastui.
Päivällä vaimolla on kotona hoitaja, kun Ilkka on töissä.
Kun omaishoitajan vapaa koittaa, Ilkka suuntaa usein moottoripyöränsä kohti Venäjää.
– Ajan 500-1000 kilometrin päivämatkoja. Saatan käydä Pietarin liepeillä kaverin luona kahvilla, Ilkka valaisee matkojaan.
– Siellä ei oo mikään muu mielessä, kun se tie mikä näkkyy silimillä. Ei kotimurheet ei mitkään.
Ilkka kuvaakin irtiottojaan pakomatkoiksi: ne ovat pakoa arjesta.
Arki painaa
Ilkan kuten muidenkin omaishoitajien arki rytmittyy pitkälti hoidettavan läheisen tahtiin.
– Välil tuntuu, et hitsiläinen, onks tässä jääny tavallaan häkkilinnuks? Ittellä olis vielä paukkuja 55-vuotiaana. Pystyis ja kerkeis vaikka mitä, ja ois halujakkii, Ilkka toteaa.
– Mut sitten puolisolla kun se ei ennää ookkaan mahollista.
Ilkan vaimo tarvitsee apua kaikessa.
– Kaikki mennee avun kautta. Jos terve ihminen pukee päällensä, se on viis minuuttia. Kun se menee avustamisen kautta, se on lähemmäs puoli tuntia, Ilkka valottaa.
Irtiotot tärkeitä
Hyvä puoli matkojen valmistelussa on se, että suunnitelmia voi laatia kotona vaimon luona.
– Tää pitää myllyn käynnissä. Nytkin on suunnitteilla seuraavat reissut, ja ens kesänkin.
Moottoripyöräilystä on muodostunut Ilkalle tärkeä henkireikä.
– Säilyy tavallaan draivi päällä. Ja jaksaa paljon paremmin. On joku syy, minkä takia jurnottaa etteen päin, päättää Ilkka.