Kunnon kohotus ei ole ainakaan teknologian puutteesta kiinni. Älypuhelimissa on valmiina tai ladattavissa erilaisia sovelluksia, joilla voi mitata lenkkimatkaa, kalorinkulutusta ja askeleita. Sykemittareita on myyty Suomeen ällistyttävä määrä – toista miljoonaa kappaletta.
Arviolta 5–10 prosenttia suomalaisista käyttää säännöllisesti liikuntateknologiaa. Jyväskylän yliopiston tutkimuksessa 40 prosenttia vastanneista kertoi käyttävänsä alan laitteita tai sovelluksia. Suurin osa käyttäjistä on alle nelikymppisiä. Sukupuolella, koulutuksella tai tulotasolla ei ole juuri merkitystä.
Jyväskylän yliopiston lehtorin Panu Moilasen mukaan vempaimet eivät kuitenkaan anna sellaista tietoa, jota liikkujat kaipaisivat.
– Se on murheellista, että meillä on hienoja laitteita ja teknologioita käytössä, mutta tuntuu, että ne on suunniteltu jollekin muulle kuin tavalliselle kuntoilijalle, joka ei ole liikunnan ja liikuntafysiologian ammattilainen.
– Ne ovat enemmän mittalaitteita ja ihmiset taas haluaisivat vastauksia kysymyksiin liikunko oikein, onko terveyteni parantunut ja mitä pitäisi tehdä toisin. Niihin nykylaitteet eivät anna vastausta.
Trikoot ja teknologia luovat sportti-imagon
Liikuntateknologian käyttäjät ovat usein tavoitteellisia kuntoilijoita ja vastaavat omasta mielestään mainonnan sporttisia kuvia. Tavalliset pullukat eivät innostu, koska eivät tunne kuuluvansa kohderyhmään, arvioi Tampereella valtakunnallisilla terveysliikuntapäivillä puhunut Panu Moilanen.
– Liikunta on samanlainen elämän osa-alue kuin mikä tahansa muukin. Halutaan viestiä omasta arvomaailmasta ja arvostuksista ja nyky-yhteiskunnassa se hoituu kulutuksen ja kulutuksen näyttämisen kautta. Oikean väriset trikoot ja teknologian käyttö ovat monelle tärkeitä liikunnan harrastamisessa.
Teknologia myös tarjoaa mahdollisuuden näyttää kavereille, että on tullut treenatuksi. Tosin tämä on Panu Moilasen mukaan muuttumassa.
– Kuntoilutiedon jakaminen, esimerkiksi Facebookissa, oli ehkä tietyn ajan muoti-ilmiö. Mutta ne, jotka liikkuvat treeniporukassa tai urheiluseurassa jakavat tietoa toisilleen ja se on lisääntymään päin. Liikkujat haluavat palautetta ja tietoa kavereilta.
Juokse vaikka zombeja pakoon
Panu Moilasen mukaan liikuntateknologian käyttö on aiheuttanut paljon pettymyksiä ja noloja tilanteita.
– Tutkimuksessa oli tapauksia, että lenkkeilijä oli odottanut räntäsateessa jopa 20 minuuttia, että laite löytäisi GPS-signaalin. Ja siinä vaiheessa kun signaali löytyi, kuntoilijalla oli jo niin kylmä, ettei tehnyt enää mieli lähteä lenkille.
– Monessa tapauksessa teknologia pettää jo alkumetreillä ja mukavaksi suunniteltu lenkki muuttuu vähemmän mukavaksi.
Liikuntateknologiaa on kehitetty tekniikka edellä, mutta Panu Moilanen uskoo, että palvelun laatuun kiinnitetään jatkossa enemmän huomiota. Pelit voisivat olla yksi ratkaisu. Esimerkiksi eräässä kännykkäsovelluksessa lenkkeilijä juoksee puhelimen kuulokkeet korvillaan muka zombeja pakoon. Kun elävien kuolleiden läähätys kuuluu kovempaa, kuntoilijan pitää lisätä vauhtia.
– Pelillistäminen voisi toimia muutenkin, että arjessa voitaisiin tehdä hyviä valintoja ja vaikkapa kannustaa ihmisiä kiipeämään portaita. Olemme viritelleet tutkimusta siitä, että ihmiset voisivat haastaa toisiaan tekemään jotakin jännittävää esimerkiksi kaupungissa, kertoo Panu Moilanen.
Kaikkein eniten uusista keksinnöistä voisivat hyötyä he, jotka tuoreen tiedon mukaan liikkuvat vähiten, eli 25–35-vuotiaat miehet.
– Samat miehet käyttävät eniten teknologiaa, joten jos kysyntä ja tarjonta saataisiin kohtaamaan, lopputulos voisi olla positiivinen.