Kun mikkeliläinen Matti Räisänen sai kuulla sairastavansa munuaissyöpää reilu vuosi sitten, koko elämä meni uusiksi. Ensiksi teki vain mieli huutaa kovaa.
– Tieto sairaudestani ja kuinka vakava se on, oli shokki. Kun saa tietää syövästään, niin elämä loppuu siihen. Omaisten tuki on tässä vaiheessa todella tärkeää. Ilman heitä en olisi varmaan jaksanut.
Hoitava lääkäri katsoi Mattia silmiin ja sanoi: "Matti, nyt ei hyvältä näytä". Räisänen ymmärsi, että lähtö voi olla lähellä.
– Vuosi, kuukausi, viikko? Tunnetulva oli valtava ja myös epäusko kuulemaani kohtaan.
– Olen pitänyt itseäni hyvin vahvana ihmisenä ja olen luullut kestäväni lähes mitä tahansa. Mutta nyt tällainen suulas mies meni hiljaiseksi, eikä minulla ole sanoja kertoa kuinka tiukka paikka se oli. Lääkäri, joka kertoo mistä on kysymys, on todella avainasemassa. Lääkärin pitää osata kertoa asiat oikein ja oikealla tavalla.
Räisänen kiittää, että lääkäri uskalsi kertoa asian suoraan ja kiertelemättä.
– Hän myös uskalsi ratkaista asian ja siirtää hoitoni Helsinkiin, kun täällä ei asialle voitu suurempia tehdä. Se oli kannustavaa.
Lääkäri kertoi tärkeimmät jutut asiallisesti ja tarkasti. Kysyttävää riitti.
– Hain myös itse tietoa sairaudestani netistä. Netti on hyvä ja samalla paha. Luulen, että osasin välttää sen, etten mennyt lukemaan mitään liian ikäviä juttuja, kauhukertomuksia.
Yöt ovat pitkiä ja kaverit tärkeitä
Viimeisen vuoden aikana Räisäsellä on tiukimmilla ollut oma päänuppi. Hän kertoo yrittäneen selvittää päätänsä selvittääkseen asian itselleen ja ystävilleen puhumalla.
– Se on auttanut, että olen ollut avoin sairauteni suhteen. Mutta yöllä olet todella yksin, vaikka vaimo nukkuu vieressä. Kolmelta yöllä herään pohtimaan, yksin!
– Päivällä tilanne helpottaa. En tiennyt, että minulla on näin paljon kavereita ja ystäviä. Parasta mielestäni oli se, ettei kukaan alkanut "paapomaan" minua, saati sitten taivastelemaan. Se oli myös hienoa, että kukaan ei muuttanut käyttäytymistään. Kaikki olivat ihan normaaleja, kehuu Matti Räisänen.
Oma perhe auttaa jaksamaan
Räisänen haluaa nostaa vielä yhden asian esille. Pojastaan hän on erittäin ylpeä.
– Nyt roolit muuttuivat. Poika neuvoi isäänsä. Saunanlauteilla on hyvä keskustella, en kyllä tiedä miksi. Niin se vaan on. Poikani sanoi minulle, älä vaan isäukko masennu. Jos masennut, silloin luovutat.
– Näin unen joskus pari viikkoa sitten, sellaisen lapsenomaisen. Tässä unessa enkeli ilmestyi minulle ja sanoi, Matti, nyt olis aika, lähdetään! Höpöhöpö, en mä vielä mihinkään mene, vastasin! Minä olen luvannut tehdä ne jutut! Enkeli vastasi minulle, no antaa olla sitten.