Kumisaappaat, kahdet suojahanskat, hengityssuojain, roiskesuoja, käsien desinfiointia moneen otteeseen aina 30 sekunnin ajan. Hoitajan muistilista ennen eristysosastolle menoa on pitkä.
Keski-Pohjanmaan keskussairaalan sairaanhoitaja Carita Kangas ja osastonhoitaja Jonna Ström ovat käyneet yhdessä ennen hoitoharjoitusta tarkkaan suojavarusteiden pukeutumiseen liittyviä yksityiskohtia, silti harjoituksen aikanakin nousee eteen yksityiskohtaisia kysymyksiä esimerkiksi varusteisiin pukeutuvan Kankaan ja pukeutumista sekä riisuutumista avustavan Strömin työnjaosta. Virheisiin ei ole varaa kun ollaan vaarallisten virusten kanssa tekemisissä.
Ennen kuin Ström alkaisi tositilanteessa pukeutua suojavarusteisiin, olisi tapahtunut jo paljon. Mikäli tapahtumien kulku olisi mennyt oppikirjan mukaan, Ebola-epäilty olisi soittanut sairaalan päivystykseen. Hoitajan tai infektiolääkärin haastattelun perusteella olisi tehty päätös, lähteekö hoitohenkilökunta potilaan kotiin vai tuleeko hän sairaalaan.
Mikäli päädytään siihen, että potilas tulee sairaalaan, sovitaan operaation yksityiskohdat tarkasti. Todennäköisesti potilasta olisi vastassa sairaalan ulkopuolella kevyeen suojavarustukseen pukeutunut hoitaja, joka johdattaisi potilaan ulkokautta suoraan eristyshuoneeseen. Keskussairaalan ensiavun kahteen eristyshuoneeseen johtaa kumpaankin suoraan oma ulko-ovi, joten potilas ei olisi missään kosketuksissa sairaalan yleisten tilojen kanssa.
Kun ulko-ovi eristyshuoneeseen sulkeutuu, jää potilas odottamaan alipaineistettuun huoneeseen, että hoitohenkilökunta on valmis kohtaamaan potilaan.
Potilas nopeasti jatkohoitoon yliopistosairaalaan
Ennen kuin infektiolääkäri Marko Rahkonen tekee päätöksen epäillyn Ebola-potilaan hoitotoimien aloittamisesta, on täyttynyt kolme ehtoa. Potilas on ollut kolmen viikon itämisajan aikana epidemia-alueella, hänellä on ollut kontakti Ebolaan sairastuneeseen ja hänellä on Ebolaan viittaavat oireet. Esimerkiksi sopivat oireet ja oleskelu kansainvälisellä lentokentällä eivät laukaise vielä hälytystä.
– Tämän hetken kriteerien mukaan se ei riitä, koska Ebola-tartunta vaatii suoran lähikontaktin, eritekontaktin eli samassa tilassa oleskelu ei aiheuta tartuntariskiä. Ebola ei myöskään tartu itämisaikana.
Tavoitteena on, että potilas ei olisi kauaa keskussairaalassa, vaan jo parin tunnin sisällä matka jatkuisi kohti yliopistosairaalaa, jos todetaan perusteltu epäily. Diagnoosin varmennus tapahtuisi yliopistosairaalassa. Ebola todetaan verinäytteestä, geenitekniikkaan perustuva tutkimus tehdään helsinkiläisessä laboratoriossa. Tuloksen varmistumiseen menee vuorokausi.
– Suomessa ei odoteta montaa Ebola-epäilyä, joten potilaiden hoito ja lisätutkimukset keskitetään jo alkuvaiheessa yliopistosairaaloihin, kertoo Rahkonen.
Rahkosen mukaan kärjistetysti voidaankin sanoa, että Suomessa loton päävoiton saaminen on todennäköisempää kuin Ebolaan sairastuminen.
Riisuutuminen vaikein vaihe – väsyneen hoitajan on kitkettävä vaistonvaraiset liikkeet
Infektio-osastolla työskentelevälle Carita Kankaalle suojavarusteiden kuten hengityssuojan käyttö on jokapäiväistä. Täydellisen suojavarustuksen pukeminen jää lähinnä harjoituksiin, tosin esimerkiksi vuosittain eteen tulevat tuberkuloosiepäilyt vaativat myös raskaan suojautumisen.
– Ihan näin täyttä varustusta en ole pukenut aiemmin kuin harjoituksissa, kertoo sairaanhoitaja Carita Kangas.
Suojavarusteiden arkipäiväiseen käyttöön liittyy myös rutinoitumisen riski eli hoitajat tarkemmin ajattelematta käsittelevät huolimattomasti suojia.
Ennen eristystilaan menemistä hoitajat käyvät pukeutuessaan läpi kirjallisen ohjeistuksen kuhunkin tautiepäilyyn tarvittavasta varustuksesta. Suojaustaso vaihtelee taudeittain, suurin ero tulee siinä, vaatiiko tauti pisarasuojauksen, kosketussuojauksen vai jopa ilmaeristyksen.
– Ebolan tekee erityiseksi tehokkaiden täsmähoitojen puuttuminen eli se aiheuttaa lisätarvetta varautumiseen, sillä tartuntoja hoitajiin tai toisiin potilaisiin ei saa tapahtua, painottaa Rahkonen.
Kankaalle selviää pian varustuksen pukemisen jälkeen niiden tukaluus. Maskin läpi on raskas hengittää, kumisaappaat ja kahdet kumihanskat päällekkäin sekä hengittämättömässä suojapuvussa oleminen kysyy voimia. Saati että stressaavassa tilanteessa pitäisi hoitaa pari tuntia oksentelevaa ja yskivää potilasta.
Hoitohenkilökunnalle riskialttein hetki on suojien riisuminen. Virusta ja eriteroiskeita sisältävät suojavaatteet eivät saa missään tapauksessa hipaistakkaan ihoa. Siksi riisuutumista avustaa toinen hoitaja.
Kun hikikarpalot kutittavat otsaa, maski on painanut poskea, tukkaa tekisi mieli kohentaa ja väsy painaa, riski vääriin vaistonvaraisiin liikkeisiin varusteita riisuttaessa kasvaa.
– On varmasti vaikea hillitä vaistonvaraisia liikkeitä, ettei kosketa esimerkiksi kasvoja. Siksi onkin hyvä, että avustajana on tuorein voimin hoitaja, joka valvoo prosessia ja muistuttaa asiasta, miettii Kangas.