Parikymppinen Rahul Raj on väitöskirjassaan kehittänyt aivovammoihin liittyviä ennustemalleja. Niiden avulla halutaan parantaa potilaiden hoitoa, hoidon seurantaa sekä ymmärtää aivovammoja paremmin.
Ruotsia äidinkielenään puhuva Raj on syntynyt Pietarsaaressa Pohjanmaalla. Vanhemmat olivat muuttaneet sinne Intiasta jo ennen hänen syntymäänsä.
Tie neurokirurgiaan ei ole ollut itsestäänselvä. Hän pelasi nuorempana erittäin aktiivisesti jääkiekkoa, yhteensä jopa neljässä seurassa. Mukana olivat esimerkiksi Vaasan Sport ja Kokkolan Hermes. Jossakin vaiheessa pelaaminen vei jopa seitsemän päivää viikossa.
– Oppiminen on ollut minulle aina aika helppoa, mutta erityisesti urheilun ansiosta jaksoin keskittyä koulussa.
Ennen lukion paria viimeistä luokkaa koulunkäynti oli sujunut liki lukematta.
– Lukiossa minun oli valittava, satsaanko jääkiekkoon vai kouluun. Valitisin lukemisen.
Väittelijäksi parikymppisenä
Lukeminen on kantanut pitkälle, sillä Rajin aivovammoihin liittyvä väitöstilaisuus järjestettiin joulukuussa Helsingin yliopistossa. Aiheen äärelle vei sattuma, kun tietty tutkija vastasi ensimmäisenä tutkimusaihetta pohtivan Rajin yhteydenottoon. Kimmokkeena oli myös se, kuinka huonolla tolalla ennustemallit olivat.
– Ennusteeseen vaikuttavat merkittävimmin ikä, tajunnantaso, kipureaktiot ja pupillin herkkyys. Parhaiten aivovammoista toipuvat nuoret perusterveet henkilöt. Huonoin ennuste on ikäkkäillä, joilla on muita sairauksia.
Rahulin mukaan ennustemallien avulla lääkäri onnistuu noin 50 prosentin todennäköisyydellä arvioimaan, miten potilas voi puolen vuoden kuluttua.
Lätkää kolmosdivarissa
Jääkiekko ei ole jäänyt täysin lääketieteen opintojen jalkoihin. Raj pelaa nykyään kolmosdivarissa helsinkiläisessä joukkueessa. Pääpaino on nyt kuitenkin neurokirurgiaan erikoistumisessa, joka vie kaikkiaan kuusi vuotta.
Miehen tavoitteena olisi tehdä puolet ajasta potilastyötä ja puolet tutkimusta. Väitöskirjan ennustemalleihinkin jäi kehitettävää. Kuinka pian ne voisivat olla sairaaloiden arkikäytössä?
– Ne eivät ole vielä tässä vaiheessa tarpeeksi tarkkoja yksittäisille potilaille. 10 vuoden kuluttua voisivat olla, Rahul arvioi.
Hän toivoo, että nyt kehitetyt mallit antavat eväitä laadukkaampaan aivovammatutkimukseen ja uusien hoitokäytäntöjen kehittämiseen.