Keuruulaisen Riihiahon tilan emäntä Anu Fräntilä-Riihonen aloittaa joka aamu navettatyöt ennen kuutta. Pari vuotta sitten, ennen investointia lypsyrobottiin, aamut navetassa alkoivat jo puoli viideltä.
Työtä eläimistä huolehtimisessä on robotista huolimatta runsaasti, sillä navetassa on 60 lypsävää ja saman verran nuorta karjaa.
– Aika ympäripyöreitä päiviä tehdään. Lehmät tulevat aina ensin, sen jälkeen vasta omat menot. Olen joskus kysynyt tarkastajalta, milloin myös tilan ihmisille tulee hyvinvointitarkastus, mutta en saanut siihen mitään vastausta. Eläin voi hyvin, jos sitä hoitava ihminenkin voi.
Tuotantoeläimille kuuluvat lakisääteiset hyvinvointitarkastukset, joita tekevät eläinlääkärit ja Ely-keskusten E-vastuualueen tarkastajat. Toimintaa valvovat Ely-keskukset.
Riihiahon tilalla lisää työpainetta ovat tänä talvena tuoneet lukuisat sähkökatkot.
– Meillä on automaattinen varavoimajärjestelmä, jonka pitäisi olla idioottivarma, mutta ei se sitä ole ollut. Öitä menee valvoessa ja hälytyksiä kuittaillessa. Vuodenvaihteessa nukuin navetassa, kun hälytyksiä tuli yhtenään.
Puheluita kavereille työn lomassa
Toiset ihmiset ovat Fräntilä-Riihosen oma voimanlähde, vaikka ihmisten tapaamiseen ei paljon aikaa olekaan.
– Yksinäisyyden tunteminen on itsestä kiinni. Meilläkin ollaan miehen kanssa paljon radiokuulosuojaimet päässä navettatöissä ja kännykkä on siellä välissä. Töiden lomassa puhutaan kavereiden kanssa.
Myös sosiaalinen media on emännälle tärkeä kanava kohdata ihmisiä. Hän pyörittää suljettua ryhmää Osuuskunta Maito Suomen tuottajile.
– Koen keskustelut antoisiksi, koska ne käydään rohkeasti omalla nimellä, eikä nimimerkkien takaa. Ja kyllä siellä välillä tuuletetaankin, niin positiivisista kuin negatiivisistakin asioista.
Silti hän pitää harmillisena, että some on monelle tilalliselle ainoa kanava tilan ulkopuolelle.
– Se, ettei näe muita kasvotusten, on suuri menetys. Kyllä ihminen kaipaa toista ihmistä.
Saunailtoja yksinäisille emännille
Oman hyvinvointinsa ohella emäntä on jaksanut katsoa muidenkin perään. Kun muut vastaanlaisten, suuria investointeja tehneiden tilojen emännät valittelivat yksinäisyyttään, Fräntilä-Riihonen tarttui toimeen.
Kolmen vuoden aikana hän on ollut mukana järjestämässä yli 30 naisten saunailtaa.
– Yli 400 naista on kylvetetty ja parannettu maailmaa ja luotu yhteyksiä. Olemme sanoneet, syöneet hyvin ja puhuneet mieltä painavista asioista, joista tärkeimpiä on huoli tulevaisuudesta. Töitähän meillä riittää, mutta saadaanko siitä toimeentuloa?
Iltojen seurauksena on syntynyt pienempiä piirejä, joissa naiset ovat pitäneet yhteyttä ja kutsuneet toisiaan kylään.
Viljelijöillä kuormittava tilanne
Maatalousyrittäjien työssäjaksamiseen on alettu vasta viime vuosina kiinnittää huomiota.
Keski-Suomessa maakunnan pioneeri oli niin sanottu Laukaan malli, jossa MTK:n, Maatalousyrittäjien eläkelaitos Melan, seurakunnan ja työterveyden yhteistyönä alettiin kolmisen vuotta sitten järjestää keskusteluryhmiä maatalousyrittäjien tukemiseksi.
– Halusimme nimenomaan varhaista välittämistä. Tarvetta tuntuu edelleen olevan. Nyt mietimme, mitä seuraavaksi tekisimme, mukana oleva maanviljelijä Juhana Jalkanen sanoo.
Viime vuoden lopussa päättyi kaksivuotinen Maja-hanke, johon osallistui Keski-Suomesta 59 maatalousyrittäjää.
Hankkeeseen kuului muun muassa fyysisen työkyvyn kohentamista esimerkiksi liikunnan ja ruokavalion avulla sekä sosiaalisia kontakteja pienryhmätoiminnassa. Tilakäynneillä katsottiin esimerkiksii työergonomiaan liittyviä asioita.
Maatalousalaa on koeteltu viime aikoina paljon ja se näkyy esimerkiksi Työterveys Aallossa maatalousyrittäjien työterveyttä koordinoivan työterveyshoitaja Tiina Vaajan vastaanotolla.
– Osa viljelijöistä todella kuormittuneita ja henkisesti väsyneitä.
Vaajan mukaan kaikki voitava yrittäjien auttamiseksi tehdään, ja esimerkiksi kauan työn alla ollut parisuhde-kurssi on viimein toteutunut yhteistyössä Melan ja MTK:n kanssa.
Loman pitämisen vaikeus
Työterveyslaitoksen mukaan maatalousyrittäjät ovat muita ammattiryhmiä vähemmän stressaantuneita, mutta he kärsivät masennuksesta yhtä paljon kuin muut. Erityisesti viljelijöitä masentaa suuri tilakoko. Fräntilä-Riihonen uskoo, että se pitää paikkansa.
– Työmäärä alkaa olla monella tilalla aika hurja, ja taloudellinen tilanne on taas sellainen, ettei apua pysty palkkaamaan. Onhan meillä lomatoimi ja lomituspalvelut, mutta ne eivät kaikissa kunnissa toimi niin kuin pitäisi. Ja meillä olisi siihen kuitenkin oikeus.
Riihiahon tilalla on ollut harjoittelijoita ja nuorisotyöllistettyjä, viime kesänä peräti kolme nuorta.
– Minä haluaisin erityisesti perheelle enemmän aikaa. Olen miettinyt, että vihaako lapset tätä työtä juuri sen takia, että me olemme melkein aina navetassa.
Moni viljelijä ei hanki työterveyspalveluja
Työterveyslaitos on ehdottanut maatalousyrittäjien tueksi yrittäjyysneuvontaa, sosiaalisten verkkojen vahvistamista ja terveyttä edistävää ammattiapua.
Vain puolet päätoimisista, noin 50 000:stä maatalousyrittäjästä on hankkinut itselleen työterveyspalvelut – määrän pienuus ei Riihiahon tilan emäntää kummastuta.
– Palvelut ovat hyvin kirjavia. Tiedän kuntia, joissa se on hoidettu huonosti, ja silloin siitä ei ole kuin harmia ja kuluja yrittäjälle. Silloin on helpompi jättäytyä pois. Se on sääli, koska jokainen kaipaisi toista katsomaan itsensä perään.
Tärkeintä on arvostus
Anu Fräntilä-Riihonen näkee työssään myös paljon hyvää. Esimerkiksi jokainen syntyvä vasikka jaksaa ilahduttaa eläinrakasta emäntää. Ja kun juhlahetkiä tulee, niihin tilalla tartutaan.
– Viimeksi jouluna juhlittiin sitä, että tilalla on tuotettu 30 vuotta parhaan eli E-luokan maitoa.
Vaikka Fräntilä-Riihosen mielestä kunnossa olevilla talousasioilla on suuri merkitys työhyvinvointiin, vieläkin tärkeämpänä hän pitää arvostusta.
– Se tuo mielihyvää, jos muutkin arvostavat työtä, mitä tekee. Toki sitä pitää myös itse arvostaa. Jos suomalaisesta ruoasta vielä maksettaisiin se, mikä siitä kuuluu maksaa, niin se auttaisi monia.
Fräntilä-Riihonen on monta kertaa kysynyt huonona hetkenä itseltään, että miksi hän jatkaa työtään.
– Aina sitä vain vetää saappaat jalkaan ja lähtee navettaan. Kai siihen on syynä jääräpäisyys ja rakkaus eläimiin. Lisäksi tykkään hakea haasteita ja ottaa pikkuisen riskejä.
Anu Fräntilä-Riihosta haastatteli Jaana Polamo.
Klo 8.49 korjattu, että hyvinvointitarkastuksia valvovat Ely-keskukset, ei Aluehallintovirasto.