Paljon parjatussa vanhusten laitoshoidossa on tapahtunut selvä muutos parempaan suuntaan. Tuskin kukaan pitää terveyskeskuksen vuodeosastoja tai viisikymmentäluvulla rakennettuja laitosmaisia vanhainkoteja parhaina paikkoina ikääntyneille. Nykyaikaisissa palvelutaloissa vähintään puitteet ovat toista luokkaa.

Muutos on tapahtunut nopeasti. Vielä 2000-luvun alussa kaksi kolmesta laitokseen joutuneesta yli 75-vuotiaasta makasi vanhainkodissa tai terveyskeskuksessa. Viime vuoden lopulla vanhainkodeissa oli yli 75-vuotiaista selvästi alle kolmannes ja terveyskeskuksissa vain muutamia vanhuksia.

Täytyy tietysti muistaa, että ylivoimainen enemmistö, noin 90 prosenttia yli 75-vuotiaista asuu kotonaan.

Laadun ei tarvitse maksaa enemmän

Vanhusten laitoshoidon rakennemuutos ei ole lisännyt kustannuksia. Lähinnä päinvastoin. Esimerkiksi Hämeenlinnassa se on tuonut selviä säästöjä. Laskennallisesti sairaalapaikka maksaa 260 euroa vuorokausi ja vanhainkotipaikkakin 160 euroa. Esimerkiksi tehostetun palveluasumisen hinta on kolmanneksen vanhainkotia halvempaa ja selvästi alle puolet sairaala-asumisen hinnasta.

Tietysti osa säästöistä syntyy siitä, että vanhuksia hoidetaan yhä pidempään kotona. Kotihoito on laitoshoitoa selvästi halvempaa.

Kotihoitoa on moitittu joskus siitä, että vanhukset jätetään heitteille. Arvostelu on varmasti osin oikeaan osuvaa, mutta vaihtoehtoina vanhainkoti, puhumattakaan terveyskeskuksen vuodeosastosta, ei voi olla parempi vaihtoehto.

Teräsmummot ja -vaarit hoitavat itse itseään

Kotonaan asuvista yli 75-vuotiaista valtaosa tulee toimeen ilman apua. Säännöllistä kotihoitoa saa yli 75-vuotiaista Kanta-Hämeessä hivenen useampi kuin joka kymmenes. Omaishoidon piirissä heistä on nelisen prosenttia.

Omaishoitajien taakkaa ja kehnoja korvauksia moititaan syystä. Kanta-Hämeen kunnat eivät ainakaan tilastojen valossa kohtele omaishoitajia sen huonommin kuin kunnat muuallakaan Suomessa. Tämä ei tietysti tarkoita sitä, etteikö omaishoitajien asemassa olisi parannettavaa niin Kanta-Hämeessä kuin koko maassa.

Vaikka vanhustenhoidossa on edelleen paljon kehitettävää, on kummallista, kuinka vähälle huomiolle on jäänyt se, kuinka paljon hoiva on myös kehittynyt. Tuskinpa kukaan haluaa palata reilun kymmenen vuoden takaiseen vanhusten säilömiseen vuodeosastojen ja vanhainkotien uumenissa.

Vaarallinen enterovirus leviää Ruotsissa, yleisradioyhtiö SVT kertoo. Kuusi lasta on sairastunut, ja kaksi heistä on tarvinnut hoitoa sairaalan teho-osastolla. Virus voi aiheuttaa vakavia hengitysteiden sairauksia.

Ruotsin kansanterveysviranomaisen mukaan kyseessä on enterovirus D68. Ensimmäiset tapaukset on todettu Karoliinisessa sairaalassa Solnassa, Tukholman pohjoispuolella. Viisi sairastuneista lapsista on alle 4-vuotiaita, yksi on 9-vuotias.

– Vanhempien ei tarvitse olla huolissaan. Useimmat eivät sairastu vakavasti. Vakavasti sairastuneilla on usein muita keuhkosairauksia, kuten astma. Joten jos omalla lapsella on astma, pitää olla erityisen tarkkaavainen, mikrobiologi Mia Brytting sanoo SVT:ssä.

Enteroviruksen oireet muistuttavat tavallista vilustumista. Joissakin tapauksissa se aiheuttaa hengitysvaikeuksia.

Yhdysvalloissa ja Kanadassa virukseen on sairastunut yli 1 300 ihmistä, joista suurin osa on lapsia. Viranomaiset tutkivat 12 kuolemantapausta, joita epäillään viruksen aiheuttamaksi. Viruksen epäillään myös aiheuttaneen neurologisia tai poliota muistuttavia oireita kymmenissä lapsissa.

Enterovirus D68 on polion lähisukulainen, SVT kertoo.

1. YK:n vammaisten ihmisoikeussopimus

Perus- ja ihmisoikeudet kuuluvat täysimääräisinä myös vammaisille. YK:n yleiskokous hyväksyi vammaisten ihmisten oikeuksia koskevan sopimuksen vuonna 2006 ja EU ratifioi sen vuonna 2010. Nyt sopimuksen on ratifioinut 151 maata, joista 25 ovat EU:n jäseniä. Ainoastaan Suomi, Irlanti ja Alankomaat eivät ole ratifioineet tätä sopimusta.

Loppusuoralle edennyt työ on vaarassa jumiutua, ellei nykyinen eduskunta saa vietyä loppuun tarvittavia lainsäädäntöuudistuksia. Eduskunnan käsittelyssä oleva itsemääräämisoikeuslaki poistaa suurimmat täytäntöönpanoon liittyvät esteet.

2. Itsemääräämisoikeuslaki

Uusi itsemääräämisoikeuslaki on eduskunnan käsiteltävänä. Sen tavoite on vahvistaa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan itsemääräämisoikeutta ja vähentää perusoikeuksien rajoittamista.

Laki korostaa asiakkaan kuulemisen, yhteistyön, suunnitelmallisuuden, ennakoinnin, henkilöstön osaamisen sekä toimintaympäristön ja toimintakäytäntöjen merkitystä.

3. Vammaislainsäädännön uudistaminen

Myös vammaislainsäädännön uudistamistyöryhmän urakka on loppusuoralla: tavoite on tehdä esitys uudeksi vammaispalvelulain ja kehitysvammalain korvaavaksi laiksi, niin, että se koskee yhdenvertaisesti kaikkia vammaisryhmiä. Lopullinen valmistelu jää seuraavalle hallitukselle.

Lain tarkoitus on edistää yhdenvertaisuutta, osallisuutta ja itsemääräämisoikeutta vammaiselle henkilölle rakennetun yksilöllisen palvelukokonaisuuden avulla. Esimerkiksi asumista voidaan tukea useiden eri palveluiden avulla.

4. Kehitysvammaisten asumisohjelma

Kehitysvammaisten asumisohjelmaa on toetuttu vuodesta 2010  Yksi sen tavoite on laitosasumisen purkaminen vuoteen 2020 mennessä, mutta myös vahvistaa yksilön oikeutta päättää omista asioistaan ja toteuttaa YK:n vammaissopimusta.

Ohjelman ensimmäinen toimenpidekokonaisuus vahvistaa vammaisen ihmisen kuulemista ja toinen korostaa vammaisen lapsen oikeuksien toteutumista ja vahvistaa lapsen oikeutta vaikuttaa itseään koskeviin asioihin.

5. Hankintalaki

Uusi EU-hankintadirektiivi on tullut voimaan ja Suomessa uudistetaan kansallista hankintalainsäädäntöä.

Vammaisalan järjestöt vaativat, että vammaisten ihmisten arjesta selviytymiseen tarkoitetut, säännölliset palvelut irrotetaan uudistettavan hankintalain piiristä. Vammaisalan järjestöt korostavat, ettei vammaisten jokapäiväisessä elämässä ja asumisessa tarvitsemaa apua voi tuotteistaa eikä siihen tule soveltaa kilpailutuksen avointa menettelyä.

6. Sosiaalihuoltolaki

Uudistuvan sosiaalihuoltolain tavoite on vahvistaa asiakkaan asemaa ja oikeutta laadukkaisiin palveluihin. Sinne on kirjattu entistä tarkemmin asiakkaan tarpeiden arviointia, päätöksentekoa ja viranomaisten yhteistyötä koskevat säädökset.

Uudistuvan lainsäädännön tavoitteena on, että myös vammaiset henkilöt voivat käyttää yleisiä palveluita. Niitä täydennetään erityispalveluilla silloin, kun yleispalvelut eivät vastaa tarpeita.

7. Sote-uudistus ja muita vaikuttavia tekijöitä

Vammaislainsäädännön uudistus kytkeytyy myös Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistukseen. Jälkimmäisen tarkoitus on taata yhdenvertaiset palvelut koko maassa.

Myös varhaiskasvatuslaki, perhehoitolaki sekä laki oppilas- ja opiskelijahuollosta tuovat osansa uudistuvan lainsäädännön kokonaisuuteen.

Lähteenä on käytetty Jutta Keski-Korhosen, Sirkka Sivulan ja Merja Määttäsen artikkelia Lait ja palvelut murroksessa, joka julkaistaan Kehitysvammaisten Tukiliitto ry:n Tukiviesti-lehdessä 12.12.2014.

Pieni kunta, rahaa vähän.

Nuorille halutaan muu paikka kuin kotikunta.

Kunnan tiukka taloustilanne ei ole mahdollistanut uusien palveluiden kehittämistä. Myös olemassa olevien palveluiden kehittäminen on haasteellista.

Kehitysvammahuollon haasteet ja kehittämistarpeet eivät ole saaneet riittävää painoarvoa.

Talous, resursointi, muiden sosiaaliali- ja terveysviraston alaisten alueiden priorisointi.

(Lähde: Näkökulmia avovastauksista, THL: Laitoksesta lähiympäristöön – kuntakyselyn tuloksia vammaisten kuntalaisten palveluista 2013).

Suomessa on arviolta 40 000 ihmistä, joilla on kehitysvamma .

Se tarkoittaa vaikeutta oppia ja ymmärtää uusia asioista. Kehitysvamma ei ole sairaus, ja rajoittaa vain osaa toiminnoista. Kehitysvammaisuuden kirjo on valtava. Jotkut kehitysvammaiset ihmiset pystyvät toimimaan arjessa ja esimerkiksi työelämässä hyvinkin itsenäisesti, enemmän tai vähemmän tuettuna.

Joskus taas vaikea kehitysvamma edellyttää jatkuvaa tukea, ohjausta ja erityisiä kommunikaatiokeinoja. Jokaisella on erilaisia vahvuuksia ja kykyjä.

Kehitysvammaisilla on samat ihmisoikeudet kuin muillakin, myös oikeus osallistua yhteiskuntaan sen täysvaltaisina jäseninä.

Kehitysvammaisuuden syytä ei aina tiedetä: se jää tuntemattomaksi noin 30 prosentilla vaikeista ja 50 prosentilla lievistä kehitysvammoista. Se voi johtua perintötekijöistä tai häiriöistä odotusaikana, synnytyksestä, lapsuudessa tapahtuneesta onnettomuudesta tai sairaudesta.

Kehitysvammaisuutta ei tule sekoittaa muihin vammaisuuden muotoihin, kuten liikuntavammoihin tai cp-vammaan. Silti kehitysvammaisuuteen liittyy usein esimerkiksi autismia.

Noin 1 800 kehitysvammaista ihmistä asuu laitoksissa. Omaisten luona asuu noin 13 000, joista puolet on aikuisia henkilöitä. Palveluasumisessa on noin 9 000 kehitysvammaista ja itsenäisen tai vähäisen tuen turvin asuun noin 3 000 henkilöä.

Tavoite on sulkea laitokset

Hallitus antoi vuonna 2012 periaatepäätöksen, jonka mukaan jokaisella kehitysvammaisella on oikeus asua kuten muutkin kuntalaiset. Tavoitteeksi asetettiin, että kukaan vammainen ei asu laitoksessa vuoden 2020 jälkeen.

Päätöksen perustana on Suomen perustuslaki sekä YK:n vammaisten ihmisten oikeuksia koskeva yleissopimus, jonka mukaan vammaisella ihmisellä on oikeus valita missä ja kenen kanssa hän asuu.

Kehitysvammaisten asumisen ohjelmassa on linjattu muun muassa seuraavat tavoitteet vuosille 2010–2015:

• vähentää laitospaikkoja nopeasti ja hallitusti
• mahdollistaa aikuisten kehitysvammaisten muuttaminen lapsuudenkodeistaan tarjoamalla yksilöllistä palvelua ja tukea
• lisätä asuntotarjontaa pitkäaikaisesta laitoshoidosta ja lapsuudenkodista muuttaville kehitysvammaisille

Kuntien rahapula tavoitteiden tiellä

Terveyden- ja hyvinvoinnin kunnille tekemästä kyselystä "Laitoksesta lähiyhteisöön" käy ilmi, että taloudellinen tilanne kunnissa on tavoitteiden toteutumisen esteenä. Kehitysvammalaitoksista oli ajanjaksolla 1.1.2011–21.8.2012 muuttanut 218 ihmistä avopalveluiden piiriin.

Samana ajankohtana 30 henkilöä muutti takaisin laitoksiin. Usein syynä oli palveluiden riittämättömyys.

Vastaajista ainoastaan neljä prosenttia uskoi asiakaskunnan vammaispalveluissa vähentyvän vuoteen 2020 mennessä. 18 prosenttia uskoi tilanteen pysyvän ennallaan ja 74 prosenttia uskoi, että asiakkaat lisääntyvät vammaispalveluissa.

Lähteet: THL. Ympäristöministeriö, Kehitysvammaliitto

Kainuun lääkäripulaa on pyritty paikkaamaan tänä vuonna täsmärekrytoinnilla Espanjasta. Maakuntaan saatiin kansainvälisen työnvälityksen kautta seitsemän lääkäriä ja kaksi hammaslääkäriä, jotka ovat sijoittuneet Kajaaniin, Kuhmoon, Sotkamoon ja Suomussalmelle.

Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymästä vastaanotto- ja terveyskeskussairaalatoiminnan ylilääkäri Paula Reponen kertoo, että Espanjasta saapuneilla henkilöillä on parhaillaan menossa perehtymisjakso.

– Heidän Espanjassa käymänsä kielikurssi oli intensiivinen, mutta lyhyt. Kielitaito ei vielä ole niin hyvä, että he pystyisivät tekemään töitä täysipainoisesti. Kieltä pitää vielä harjoitella sekä tutustua meidän hoitokäytäntöihin.

Suomen kieli ei ole ulkomaalaiselle helpoin mahdollinen opetella, mutta hyvällä motivaatiolla pääsee pitkälle.

– Työtähän se vaatii, niin kuin minkä tahansa muun kielen opetteleminen. Espanjasta nyt tulleet ovat osoittautuneet erittäin motivoituneiksi, mikä on tärkeintä. Toki sekin jo osoittaa motivaatiota, että lähtee koulutukseen ja lopulta muuttaa tänne.

Ulkomaalaiset työntekijät tarvitsevat Valviran laillistuksen ennen kuin he pääsevät kiinni työnsarkaan.

– EU-maasta toiseen tulevalle se on kohtuullisen helppoa. Pitää vain osoittaa dokumentaatio, että on suorittanut koulutuksen. Valvira katsoo sitten, hyväksyykö se dokumentaation. Työnantajan vastuulla on kielitaidon varmistaminen, Paula Reponen kertoo.

Ulkomaalaiset lääkärit eivät ole uusi asia Kainuussa

Nyt maakuntaan saapuneet espanjalaiset eivät ole ensimmäisiä ulkomaalaisia sosiaali- ja terveydenhoitoalalla Kainuussa. Esimerkiksi Ristijärvellä aloitti työsuhteessa reilu viikko sitten virolainen hammaslääkäri, joka on ollut muualla Suomessa töissä jo muutaman vuoden. Ulkomaisia sairaanhoitajia ja lähihoitajia työskentelee Kainuussa arviolta toistakymmentä.

Tarkkaa tietoa ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden määrästä ei ole, koska sitä ei voida listata erikseen.

Ylilääkäri Paula Reponen arvioi, että sosiaali- ja terveydenhuollossa ulkomaalaisia työntekijöitä on ollut Kainuussa 1990-luvulta lähtien. Aktiivista rekrytointia Kainuussa ei kuitenkaan ole tehty, vaan ulkomaalaistaustaiset ovat päätyneet palkkalistoille normaalin työnhakuprosessin kautta.

– Nyt kun espanjalaisia tuli näin kerralla enemmän, niin perusterveydenhuollossa Kainuussa on nyt varmaan enemmän ulkomaalaisia työntekijöitä kuin aiemmin. Suurin osa ulkomaalaisista lääkäreistä tulee nimenomaan perusterveydenhoitoon töihin, eikä niinkään erikoissairaanhoitoon. Toki Kainuun keskussairaalassakin on ulkomailta tulleita lääkäreitä.

Reposen mukaan pääosa sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöistä tulee lähialueilta Venäjältä ja Virosta muuallekin Suomeen. Esimerkiksi Venäjältä on Reposen mukaan moni päätynyt Suomeen avioliiton kautta.

– Virosta on EU-jäsenyyden myötä ollut aika helppo tulla ja kynnys on matala. Sieltä on tullut paljonkin työntekijöitä, tosin ei meidän korkeuksille asti ehkä niin runsaasti. Mutta kyllä meilläkin on useita virolaistaustaisia, jotka ovat olleet meillä töissä jo pidemmän aikaa.

Kainuussa on myös yksittäisiä muualta tulleita työntekijöitä. Reponen arvelee, että ulkomaisia ihmisiä houkuttelee Suomen parempi palkkataso sekä vakaampi työtilanne.

Uuteen täsmärekrytointiin ei heti kannata lähteä

Työvoimapula on Kainuussa laajentunut myös sairaanhoitajapuolelle. Ylilääkäri Paula Reposen mukaan vakituisiin virkoihin on hakijoita, mutta sijaisuuksiin on paikoin vaikea saada tekijöitä. Hän ei kuitenkaan näe, että sijaisuuksiin olisi missään tapauksessa järkeä lähteä rekrytoimaan ulkomailta.

Myös tämän vuoden kaltaisesta täsmärekrytoinnista halutaan odottaa vielä pidemmän tähtäimen kokemuksia, ennen kuin vastaavaa lähdetään toteuttamaan uudestaan.

– Jos tulos on pahimmassa tapauksessa se, että meille ei jää moni töihin, niin sellainen ei ole kauhean kannattavaa. Näkisin, että nyt kannattaa katsoa tämä prosessi rauhassa, miten lääkärit kotoutuvat ja pääsevät työelämään mukaan, ja miten hyvin he viihtyvät ja pysyvät täällä, Reponen ynnää.

Angelica Amaya Sandovalilla on takanaan pitkä työpäivä Kainuun keskussairaalassa. 26-vuotias espanjaislääkäri on väsymyksestä huolimatta iloinen.

– Todo bien, tulin tänne lokakuussa.

Kolumbian Bogotassa syntynyt, Barcelonassa ennen Suomeen tuloa asunut Angelica ei ole ainoa espanjalainen lääkäri Kainuussa.

– Kajaaniin meitä tuli neljä, Suomussalmelle kaksi, Sotkamoon ja Kuhmoon molempiin yksi. Olemme spanish family!

Angelica yllättyi jo Helsinki-Vantaan lentokentällä, ei säätä eikä pimeyttä vaan ihmisten ystävällisyyttä.

– Kaikki ovat niin ystävällisiä ja mukavia. Minua varoiteltiin, että suomalaiset on vakavia. Se ei ole totta!

Angelica kuuli muutamien Suomeen tulleiden kokemuksia, mutta ei antanut niiden vaikuttaa.

– Hyvät ja huonot kokemukset – en luota niihin, koska jokainen on eri tilanteessa elämässään, lääkäri sanoo.

Ystävällisyyden lisäksi Angelica on huomannut ystävyyssuhteiden olevan maassamme erilaisia.

– Latinalaisissa paikoissa voit löytää 20 ystävää päivässä, mutta ne eivät ole pysyviä. Suomessa kun löytää yhden ystävän, se on tosiystävyyttä.

Espanjan tilanne ongelmallinen

Neurokirurgian erikoistumisopinnoista haaveileva nainen aikoo toteuttaa unelmansa Suomessa.

– Espanjassa erikoistuminen on vaikeampaa, sillä vain harvat pääsevät koulutuksiin. Lääkäreille kyllä riittää työtä Espanjassa, mutta muissa ammateissa tilanne on ongelmallisempi, Sandoval kuvailee.

Ammattitaitoinen lääkäri hoitaa työnsä samoin missä tahansa päin maailmaa. Barcelonan vilskeestä hiljaisempaan Kajaaniin nainen on sopeutunut hyvin.

– Työskentely Suomessa on samanlaista, mutta rauhallisempaa. Potilaiden kanssa ei ole ongelmia, he puhuvat minulle hitaasti ja näyttävät missä kipua on. Suomalaiset ovat symbolisia ja kanssani ollaan kärsivällisiä, Angelica Amaya Sandoval sanoo.

– Haluan todella olla täällä, Angelica jatkaa.

Tulevaisuus Suomessa

Kysyttäessä Suomen parhaista puolista espanjalaisen on vaikea vastata. Suomen kielen opiskelun vasta elokuussa aloittanut Angelica ei suostu vastaamaan englanniksi.

– Ei, kyllä minä voin vastata suomeksi. Pidän kauniista luonnosta. Nyt on pimeää, mutta ei ole edes kylmä!

Vasta hiljattain Kajaaniin saapunut nainen pohtii jo tulevaisuuttaan.

– Tulevaisuus näyttää hienolta, muy bien, haluan elää Suomessa. Kaipaan tietysti ystäviä ja perhettä, mutta voin pitää heihin yhteyttä netin kautta.

Kajaanissa yksin asuva nainen ei ikävöi Espanjasta perheen lisäksi paljoakaan.

– En ikävöi. Tai tietenkin ikävöin vähän. El sol, aurinko, sitä on vähän ikävä.

Kielitaidon kehittämisen Angelica kokee tärkeäksi.

– Minun täytyy vain puhua ja yrittää. Olen sisukas, nainen sanoo selvällä suomen kielellä.

Liikunta ehkäisee monia sairauksia, mutta läheskään kaikki aikuiset eivät harrasta liikuntaa vapaa-ajallaan. Tuoreen brittitutkimuksen perusteella nämä yksilöt eivät todennäköisesti olleet kovin liikunnallisia lapsuudessakaan.

Brittien tulosten perusteella 50-vuotiaana liikuntaa vieroksuvat olivat muita todennäköisemmin lapsena pienikokoisia, heillä oli muita huonompi koordinaatiokyky ja he pärjäsivät heikommin urheilussa.

Fyysisten ominaisuuksien lisäksi monet sosiaaliset ja muut seikat ennustivat aikuisiän liikunnallisuutta. Esimerkiksi huonoissa oloissa kasvaneet, köyhien ja vähän koulutettujen vanhempien lapset sekä käytöshäiriöiset ja kognitiivisissa testeissä heikosti pärjänneet eivät todennäköisesti harrastaneet liikuntaa aikuisena.

Tutkimukseen osallistui 13 000 brittiä, joita on seurattu syntymästä 50-vuotiaaksi osana pitkää terveystutkimusta.

Tulokset julkaistiin American Journal of Epidemiology -lehdessä.

Suurin piirtein yhtä monet miehet ja naiset sairastuvat sydän- ja verisuonitauteihin elämänsä aikana, mutta esioireiden suhteen sukupuolten välillä on eroja.

Tuoreen hollantilaistutkimuksen mukaan miehet sairastuvat ensin todennäköisesti sepelvaltimotautiin. Naisten yleisin ensimmäinen sairaus on aivoverisuonisairaus tai sydämen vajaatoiminta. Naiset saavat ensimmäiset oireensa vanhempina kuin miehet.

Kaiken kaikkiaan noin kaksi kolmesta yli 55-vuotiaasta miehestä ja naisesta sairastuu sydän- ja verisuonitauteihin seuraavien 20 vuoden aikana. Riski sairastua sydän- ja verisuonitautiin loppuelämänsä aikana on 55-vuotiaana noin 67 prosenttia, tulokset osoittavat.

Tutkimus julkaistiin British Medical Journalissa. Tutkimukseen osallistui 8 400 yli 55-vuotiasta hollantilaisnaista ja -miestä, jotka eivät sairastaneet sydän- ja verisuonitauteja 20-vuotisen seurannan alkaessa.

Suomussalmen terveysasemalla hoitajat ovat suomalaisia, mutta lääkärikunta on vahvasti kansainvälinen. Vastaava lääkäri Pertti Pasanen toteaa, että tilanteeseen on totuttu niin hyvin, ettei se paikallisia hetkauta suuntaan tai toiseen.

– Varsinkin virolaiset lääkärit ovat meillä tuttuja. Kielimuuria ei juuri ole, ja lääkärin työ on kummassakin maassa kohtuullisen hyvin yhteen sopivaa. Muutama vuosi sitten meillä oli lääkäri myös Intiasta, mutta hänen työkokemuksensa jäi vuoden mittaiseksi.

Tällä hetkellä Suomussalmella on muun muassa kaksi espanjalaislääkäriä opiskelemassa ensin suomen kieltä. Ensi vuoden puolella heidän on tarkoitus aloittaa työ myös lääkäreinä.

Rauhallisuus ja kylmyys totuteltavina

Raul Valiente Jaraba ja Alejandra Romero Aisa muuttivat Espanjasta Suomussalmelle lokakuussa. Ennen muuttoa heillä oli Espanjassa neljä kuukautta kestänyt Suomen kielen kurssi, ja nyt opiskelu jatkuu. Alejandran mukaan kieli on vaikeaa, mutta muuten sopeutuminen sujuu hyvin.

– Myös ruoan kanssa joutuu totuttelemaan, koska Espanjassa syödään erilaista ruokaa. Kasviksia ja luomua löytyy siellä enemmän, täällä ruoka on vahvempaa.

Raul jakaa ruokaan totuttelun, mutta myös muita huomioita on kertynyt.

– Sää Espanjassa ja Suomussalmella on hyvin erilainen. Myös ihmisiä on vähemmän ja he ovat rauhallisempia. Lääkärintyössä pienempi ihmismäärä tarkoittaa, että on enemmän aikaa potilaalle.

Sekä Raul että Alejandra vakuuttavat, että Suomussalmelle muuton on tarkoitus olla pidempiaikainen ratkaisu.

– Pelkästään Suomen kielen opiskelu on niin iso tehtävä, että tänne on tarkoitus asettua toistaiseksi. Tähän mennessä kaikkiin kysymyksiin ja ongelmiin on löytynyt vastauksia, joten hyvältä näyttää.

Yhteiselo sujuu mutkattomasti

Kolme vuotta Suomessa lääkärinä ollut bulgarialainen Lyobomir Petrov on Suomussalmen terveysasemalla osana erikoistumisopintojaan. Jo kirurgiaan erikoistunut Petrov erikoistuu plastiikkakirurgiaan. Hänestä Suomussalmella on hyvä olla.

– Olen ollut täällä vasta pari kuukautta ja silti eron isoihin paikkoihin jo huomaa. Meno on rauhallisempaa, ja ihmisiä vähemmän. Tässä ehtii tutustua potilaisiin eri tavalla kuin esimerkiksi Kuopiossa, josta tänne tulin.

Petrovin mukaan kieli on iso kysymys.

– Suomi on vaikea kieli. Täällä saa onneksi apua kollegoilta, mutta onpa käynyt niinkin, että potilas on alkanut opettaa minulle kieltä.

Vastuulääkäri Pertti Pasanen laskee, että kansainvälisyys tuo muutakin kuin pelkän kielikirjon Suomussalmen terveysasemalle.

– Täällä on ollut useita virolaisia lääkäreitä. Olen oppinut hyvin paljon Virosta ja sen kulttuurista. Nyt odotan innolla, mitä voisin oppia espanjalaislääkäreiltä Espanjasta.

Kansaneläkelaitoksen pääjohtaja Liisa Hyssälä on sitä mieltä, että sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksen rahoitus olisi pitänyt jo avata julkiseen keskusteluun.

– Rahoitus on keskeisin kysymys, hän sanoi Yle Radio 1:n Ykkösaamussa.

Ratkaisemattomaan rahoitukseen saattaa Hyssälän mukaan ”sisältyä pieniä pommeja”. Asiansa hyvin hoitaneet kunnat voivat joutua maksumiehiksi.

– Ei se ole oikein, että niille tulee lisää maksurasitusta tässä uudistuksessa, Hyssälä sanoo.

Vastaavasti vähemmällä selviävät ne kunnat, joissa hyvinvointipalveluihin ei aiemmin ole kiinnitetty huomiota.

”Ilman vempaimia vanhusväestö ei pärjää”

Liisa Hyssälän mielestä vanhusten asema ja hoitaminen näyttävät väestökehityksen valossa huolestuttavilta. Hänen mukaansa vuoteen 2040 mennessä 75 vuotta täyttäneiden määrä kaksinkertaistuu nykyisestä puolesta miljoonasta miljoonaan. Samaan aikaan työssä käyvien osuus ja verotulot eivät kasva, joten yhtälö on mahdoton.

– Ellei kotona ole vempaimia ja digitalisaation tuomaa tekniikkaa, jolla vanhusväestö ylipäänsä pärjää.

Hyssälän mukaan vanhustenhoidossa vallitsee ”seinäpolitiikka ja laitosuskovaisuus”.

– Se sotii sitä ajatusta vastaan, joka meillä Kelassa on, että digitalisaatio valtaa alaa tulevaisuudessa. Siihen se sijoittaminen pitäisi laittaa. Kun suuret ikäluokat ovat kotona vanhusvaiheessa, he osaavat käyttää vempeleitä. He osaavat ottaa yhteyden asiantuntijoihin ihan omilla laitteilla, Hyssälä sanoo.

Poron- ja hirvenliha on vähärasvaista ja ravinteikasta ruokaa. Sen sijaan poron maksaa voi olla syytä välttää korkeiden dioksiinipitoisuuksien takia. Oulun yliopiston tuoreesta väitöstutkimuksesta käy ilmi, että etenkin poron vasojen maksat olivat dioksiinien saastuttamia.

– Poron maksan ominaisuus näyttää olevan kerätä kaikkein toksisimpia dioksiiniyhdisteitä. Ja nämä pitoisuudet ovat sen verran korkeita, että ainakin sellainen laajamittainen poron maksan käyttö voi mahdollisesti aiheuttaa haitallisia terveysvaikutuksia, joita näillä yhdisteillä on, kertoo filosofian maisteri Anniina Holma-Suutari Oulun yliopiston luonnontieteellisestä tiedekunnasta.

Hirven lihassa ja maksassa on huomattavasti pienempiä pitoisuuksia dioksiineja ja PCB-yhdisteitä kuin porossa. Hirven lihaksen on kuitenkin tutkittu keräävän jonkin verran enemmän PBDE palonestoaineita kuin muiden tutkittujen näytteiden, mutta tämä tieto vaatii vielä lisää selvityksiä.

– Ei poron ja hirven lihan syöjien tarvitse olla näiden yhdisteiden takia huolissaan. Pitoisuudet ovat kuitenkin suhteellisen matalia. Maksasta kuitenkin voi olla syytä olla huolissaan. Hirvieläinten maksaahan ei markkinoida Suomessa, sillä yli yksivuotiaan hirven maksan käyttö on vähäistä, se hylätään lihan tarkastuksessa, Holma-Suutari kertoo.

Luonnon myrkkymittarit

Tarkastettavan väitöstutkimuksen mukaan poron ja hirven lihasta näkee kuinka saastunutta niiden käyttämä ympäristö on. Väitöskirjatyössä tutkittiin haitallisten ympäristökemikaalien, kerääntymistä porossa ja hirvessä. Tutkimus toteutettiin lähinnä poronhoitoalueilla.

Maailmalla laajasti levinneitä ympäristömyrkkyjä löytyi lähestulkoon kaikista näytteistä.

– Löydökset osoittivat, että varsinkin poron vasan lihan lihan dioksiinipitoisuudet ovat laskeneet 2000-luvun aikana, joten siinä mielessä tilanne on hyvä, mutta paikallisia ja yksilöllisiä vaihteluita on. Esimerkiksi palonestoaine PBDE:n pitoisuudet ovat olleet osin noususuuntaisia, Anniina Holma-Suutari sanoo.

Sosiaalitieteiden yksikön johtaja, professori Aila-Leena Matthies Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksesta arvostelee kovin sanoin suomalaista yhteiskuntaa. Lapsiperheiden palveluita on heikennetty ja viety etäämmälle 20 vuoden ajan, kun tarvittaisiin matalan kynnyksen lähipalveluita. Palvelut ovat menneet verkkoon synnytysvalmennuksesta lähtien.

Näin on Matthiesin mukaan käynyt, vaikka kaikki puolueet ovat puhuneet lapsiperheiden puolesta. Seuraukset näkyvät myös vaikkapa alalle tulevien suunnitelmissa.

– Yliopistokeskuksessa aikuisopiskelijat miettivät pitkään, haluavatko töihin lastensuojeluun, kun työoloihin ei näytä tulevan parannusta, sanoo Matthies.

Lastensuojelusta väitöskirjaa valmisteleva Anu-Riina Svenlin pitää puutteena sitä, ettei koulutuksessa ole mukana lainkaan jaksoa, jossa pureuduttaisiin mielenterveyden ongelmiin. Asia nousee esille korkeintaan harjoittelussa.

Matthiesin mielestä mielenterveysongelmien tunnistaminen ei kuitenkaan ole sosiaalityön ydintä.

– Ei ole tarkoituskaan, että sosiaalityö tekee diagnooseja ihmisten psyykestä. Se antaa konkreettista apua ja tukea. Nyt on kyse siitä, että edes normaaliin kohtaamiseen ei ole tarpeeksi aikaa.

Yhteisöt kadonneet yksilön ja palvelujen väliltä

Professori Matthies korostaa silti, ettei Kuopion-tapauksen kaltaisten tragedioiden jälkipuinnissakaan kaikkea voi kaataa yhden yksikön niskaan. Ylipäänsä palvelut eivät voi koskaan hoitaa elämän koko kirjoa, vaan siihen tarvitaan perustason verkostoja.

– Hyvinvointivaltio ei voi huolehtia kaikista. Sosiaalityön pitäisi tukea rakenteita, joissa ihmiset pitävät toisistaan huolta.

Ennen oli asuinalueilla asukastupia ja perhekahviloita, joihin oli helppo puikahtaa tapaamaan toisia.

– Tällaiset ovat pitkälti kadonneet, on vain yksilöitä ja palvelupaketteja, kritisoi Matthies.

Myös palveluissa pitäisi aloittaa siitä, että tarpeen tullen joku auttaa ja on läsnä. Kodinhoidolla on tehtävä konkreettisena apuna ja luottamuksen rakentajana. Vasta sitten on keskustelujen aika.

Palautetta onkin tullut tapauksista, joissa apua tarvitsevaan perheeseen lähetetään joku arvioimaan vanhemmuutta ja pohtimaan lastensuojelun tarvetta.

– Sohvalla kynän ja paperin kanssa istuskelijoita kaikkein vähiten tarvitaan, kun tiedän, että olen aivan lopussa ja joku voisi vaikka panna pyykkikoneen pyörimään, tiivistää Matthies asiakkaan kommentin.

Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän talousarvio näyttää painuvan ensi vuonna yli neljä miljoonaa euroa miinukselle. Kuntayhtymälle tulee lakisääteisiä velvoitteita 8,1 miljoonan euron edestä, ja kunnilta saatava rahoitus pysyy samansuuruisena.

Kuntayhtymän johtaja Maire Ahopelto sanoo, että kuntayhtymä on jo joutunut muuttamaan toimintatapoja ja karsimaan omaa budjettiaan, jotta palvelut voidaan tuottaa lakien mukaan. Säästöjä etsitään edelleen ensi vuoden aikana.

– Toivomme, että löydämme uusia malleja, joilla säästämme vielä nykyisestä toiminnasta ja silti toiminta näkyy asiakkaalle hyvänä. Emme ole lähteneet karsimaan palveluverkkoa tai muitakaan palveluja kunnista emmekä vähennä mitään. Otamme edelleen esimerkiksi ostopalveluja omaksi toiminnaksemme, jolloin tuotamme osan palveluista itse halvemmalla. Toiminnan muutos tuottaa meille säästöä, jolla pystymme tuottamaan palveluja.

Ahopellon mukaan sote-kuntayhtymässä on jo usean vuoden ajan mietitty, millaisilla ennaltaehkäisevillä toimenpiteillä voidaan vaikuttaa esimerkiksi huostaanottoihin, ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin. Ensi vuonna ennalta ehkäisevää toimintaa lisätään erityisesti lapsiperheiden ja perheiden palveluihin.

– Me esimerkiksi laajennamme omaa lastensuojeluyksikköä, jossa voidaan tehdä lastensuojelun palveluntarpeen arviointia omana työnä ja välttämään kriisisijoitusta.

– Olemme jo tänä vuonna saaneet kotipalveluun perheille lisää työntekijöitä, mistä on saatu hyviä tuloksia. Ensi vuodelle perhetyöntekijöitä lisätään edelleen. Näin pystymme aikaisessa vaiheessa puuttumaan ongelmiin ja välttämään kalliita hoitoja tai palveluja myöhemmin, Ahopelto jatkaa.

Alaikäisten riippuvuuksien hoitoon työntekijöitä

Kainuun sote-kuntayhtymään tarvitaan yli 40 uutta virkaa pääasiassa uusien lakisääteisten velvoitteiden hoitamiseen. Osa viroista on tällä hetkellä jo määräaikaisia.

Sote-kuntayhtymän hallituksen puheenjohtaja Raili Myllylä on tyytyväinen, että miinusmerkkisestä taloustilanteesta huolimatta alaikäisten riippuvuuksien hoitoon on tulossa kaksi työntekijää.

– Kainuun päihdetyöntekijäresurssit ovat olleet todella pienet ihan valtakunnan tasolla. Alle 18-vuotiaiden riippuvuuksien hoitoon ei työntekijöitä ole ollut lainkaan. Vaikka teemme miinusbudjettia, niin tällä kertaa hallitus päätti lisätä sinne yhden psykiatrisen hoitajan ja yhden sosiaaliohjaajan maakunnallisiksi työntekijöiksi, jotta meillä olisi tarjota vähän kättä pitempää apua kouluterveydenhuoltoon, poliisille ja kaikille muille, jotka joutuvat näiden ongelmien kanssa tekemisiin.

Myllylän mukaan on selvää, että myös Kainuussa on huume- ja päihdeongelmia, ja ongelmia on jokaisessa kunnassa. Kahden työntekijän lisäys ei ole riittävä, mutta se on hyvä alku.

Myllylä korostaa, että ongelmiin puuttumalla lapselle ja nuorelle voidaan tarjota mahdollisuus hyvään elämään.

– Jos ongelmaan päästään puuttumaan heti ja mukaan saadaan kaikki, jotka ovat nuoren ympärillä, niin se on todella iso asia. Silloin elämä voi oikeasti jatkua vielä hyvänä elämänä. Jos ongelma paisuu, niin mukaan tulevat rikokset ja muut lieveilmiöt. Silloin se on sitten kallista.

Kainuun soten yhtymävaltuusto päättää ensi vuoden talousarviosta 17. joulukuuta.

Opiskeluaikanaan kajaanilainen Päivi Cheney toimi lääkärinä Yhdysvalloissa.

– Asuin Yhdysvalloissa vuosina 1985–1990 avioliiton myötä. Sinne muuttaessani oli selvää, että halusin työskennellä siellä leipäni eteen.

Yhdysvaltalaisen ajattelutavan ero tuli selväksi nopeasti. Yhdysvaltalaisilla potilailla vaikutti Cheneyn mukaan olleen oma selvä käsitys, mitä hoitoa he tarvitsevat. Jos lääkäri oli eri mieltä heidän kanssaan, haettiin toiselta lääkäriltä uusi mielipide.

– Jo lääkärin vastaanotolle tullessaan potilas selkeästi tuli ostamaan terveys-nimistä tuotetta. Mikäli se tuote ei vastannut laatuodotuksia, siitä oli matala kynnys tehdä valitus.

Cheneyn mukaan tällainen ajattelutapa on rantautumassa Suomeenkin.

Ristiriitaista aikaa Etelä-Afrikassa

Etelä-Afrikkaan Päivi Cheney kävi vuonna 1988. Cheney halusi nähdä mitä maassa tapahtuu, niinpä hän matkusti tuttaviensa innostuttamana Etelä-Afrikkaan Apartheid-ajan loppupuolella. Tuolloin maan rotuerottelupolitiikka oli kansainvälisen suurennuslasin alla.

– Se oli todella ristiriitaista aikaa. Maa oli eristyksissä. Olin kiinnostunut näkemään, miten tällainen yhteiskunta oli rakentunut.

Nuoruuden innollakin oli tekemistä sen kanssa, että Cheney lähti Etelä-Afrikkaan. Hänellä oli suuri halu auttaa.

– Apartheid-aikaan ei Suomessa voinut edes sanoa ääneen, että olin menossa sinne töihin.

Nuorena lääkärinä Cheney toivoi löytävän tilanteeseen oman ratkaisun.

– Sitä oli nuori ja idealistinen. Nöyränä tyttönä sieltä tultiin takaisin.

Arabiemiraatteihin suoraan WTC-iskujen jälkeen

Kiinnostus on vienyt Päivin Cheneyn töihin Arabiemiraatteihin vuonna 2001.

– Kovasti kiinnosti, että millainen on islamilainen yhteiskunta, sillä sen vaikutus maailmanlaajuisessa politiikassa on selkeä.

WTC-iskut tapahtuivat syyskuun 11. päivä, ja Cheneyn matka Arabiemiraatteihin tapahtui 30. lokakuuta.

– Varmasti joku ajatteli, että kyllä se on hullu sinne lähtiessään. Kyllä itseänikin pelotti, että minne sitä menee. Uutisten luomat maailmankuvat ovat niin pelottavia.

Uuteen maahan matkustaminen sai Cheneyn silmät avautumaan. Uutisten sävyttämä näkymä jäi Cheneyn taakse.

– Sitten, kun itse käy, kokee ja näkee, niin havaitsee, ettei tämä maailma ole mustavalkoinen.

Arabiemiraateissa Päivi Cheney kulki tulkin välityksellä, että lääkäri ei koskaan saa sanoa ettei tiedä. Lisäksi lääkäri on kansanpalvelija.

– Meiltä odotettiin selkeää auktoriteettia, mutta taas toisaalta työpaikka ei ollut koskaan varma. Jos joku tarpeeksi korkealla hierarkiassa ei ollut tyytyväinen lääkärin toimintaan, kyseinen lääkäri saattoi saada kenkää.

Cheneyn mukaan lääkärin on sopeuduttava kulttuurieroihin, mikäli mielii pärjätä töissään.

– En lähtenyt reissuun suomalaisena tai länsimaisena lääkärinä, joka tietää, kuinka toimitaan. Lähdin uteliaana tutustumaan, miten eri systeemit pyörivät.

Matkailu on opettanut arvostamaan

Kajaanilainen yleislääkäri Päivi Cheney on nähnyt urallaan monia kulttuureita ja arvostaa yhä enemmän ihmisten kohteliaisuutta.

– Luojan kiitos, ihmisten peruskohtelu toisiaan kohtaan on ystävällistä ja kunnioittavaa. Sillä tavalla meidän ihmisten pitäisi täällä toistemme kanssa elää.

Cheney suosittelee kaikkien kokeilevan muita kulttuureita.

– Olen aina sen kannalla, että kannattaa käydä ulkomailla tai vaikka edes muualla Suomessa, ja nähdä miten muualla toimitaan. Se herättää arvostusta sitä omaa tuttua ympäristöään kohtaan.

Yleislääkäri Päivi Cheney toivoo, että omiakin toimintatapoja kannattaa tarkastella aina matkoilla.

– Avoimesti kannattaa havainnoida, mitä muut tekevät hyvin ja ottaa vaikka siitä itselleen vinkkiä kotiin viemisiksi.

Cheney näkee Kainuuseen tulleiden espanjalaisten lääkäreiden tuovan positiivista henkeä työyhteisöön.

– Minusta on hienoa, että olemme saaneet tänne Kainuuseen perusterveydenhoitoon espanjalaisia kolleegoita. He ravistelevat varmaankin omalla tavallaan terveellisesti tätä meidän systeemiämme.

– Nauretaan ilman syytä. Jo muutamassa sekunnissa nauru yleensä muuttuu oikeaksi, vakuuttaa torniolainen naurujoogaohjaaja Tuula Mikkola

Epäily vaihtuu kikatukseksi, kun toimittajaan tarttuu Mikkolan aloittama hahatus.

Opettele nauramaan

Mikkola ohjaa naurujoogaa useita kertoja kuukaudessa. Muun muassa työyhteisöjen kiinnostus naurujoogaan on kasvanut ja Mikkolan mukaan nauraminen onkin suuri voimavara.

– Ilo ja nauru auttavat jaksamaan työssä. Tunteet ovat ihmisen voimavaroja ja yleiseen jaksamiseen vaikuttaa paljon se, että millä tunteella menee eteenpäin, Mikkola sanoo.

Näinhän se on – jos ympärillään näkee jatkuvasti harmaata, alkaa harmaan määrä huomaamatta lisääntyä. Mikkola kehottaa haastamaan itseään ja opetella etsimään myönteisiä asioita.

– Voi esimerkiksi ajatella, että montako vastaantulevaa saan hymyilemään.

Naurulla monia terveysvaikutuksia

Naurun terveydellisiä vaikutuksia on tutkittu ja Mikkola sanoo, että nauru käynnistää jopa 42 eri hormonia ihmiskehossa.

– Naurulla ja ilolla on vaikutuksia muun maussa verenpaineseen ja kolesterolitasoon. Se on myös hyvää kivunlievitystä. Olen kuullut joiltakin kroonisesta kivusta kärsiviltä, että naurujoogasta on ollut heille apua, Mikkola kertoo.

Mikkola lisää vielä, että hänen naurufilosofiaansa kuuluu aina rakkaus.

– Nauru on vahva tunne. Jos siinä ei ole rakkautta, se on jotain muuta.

Kotkan jälkeen yli 50 000 asukkaan kaupungeista eniten sairastetaan THL:n mukaan Kuopiossa, Oulussa, Turussa ja Joensuussa. Erot kuntien välillä ovat merkittäviä. Sairaimmassa Kotkassa sairastetaan jopa puolitoistakertaisesti terveimpään Espooseen verrattuna.

– Kyllä eroja voi isoina pitää. Nämä sairaudet myös kumuloituu. Kokonaisindeksi muodostuu korkeammaksi sairaimmissa kaupungeissa, sanoo THL:n tutkija Petteri Sipilä.

Kotkassa dementiaa, Turussa mielenterveyshäiriöitä

Mielenterveyden häiriöt ovat keskimääräistä yleisempiä kaikissa suurimman sairastavuuden kaupungeissa, mutta muutoin suuri sairastavuus näyttää johtuvan kuitenkin eri sairauksista eri paikoissa.

Yli 50 000 asukkaan kaupunkien vertailussa havaittiin merkittäviä eroja sairastavuudessa erityisesti sydän- ja verisuonisairauksien, tuki- ja liikuntaelinten sairauksien, vakavien mielenterveyden häiriöiden sekä dementian osalta. Esimerkiksi Kotkassa dementiaa näyttäisi olevan on 2–3-kertaisesti parhaiten muistaviin salolaisiin verrattuna. Turussa taas mielenterveys on koetuksella, toisin kuin Espoossa. Lappeenrannassa ja Hämeenlinnassa aivoverisuonitauti iskee paljon useammin kuin Vaasassa tai Rovaniemellä. Alue-erot ovat pienempiä syövissä ja tapaturmissa.

Nämä sairaudet ovat keskeisiä kansantauteja ja muodostavat terveydenhuollon kustannuksista merkittävän osan. Ne vaikuttavat myös suuresti kuolleisuuteen ja sairauseläkkeisiin.

– Se mikä huolestuttaa ehkä eniten on se, että eri sairausryhmät kasautuvat samalle alueelle ja niistä muodostuu sellainen itseään ruokkiva kehä, Sipilä sanoo.

Työttömyys ja vanhuus lisäävät tauteja

Esimerkiksi Kotkassa korkea työttömyys ja muita kaupunkeja iäkkäämpi väestö ovat rakenteellisia ongelmia, jotka näyttäytyvät sairastamisena. Esimerkiksi korkeamman keskimääräisen koulutus- tai tulotason tiedetään taas olevan yhteydessä matalampaan sairastavuuteen. Vaikka THL:n mukaan isoon osaan sairauksista voi vaikuttaa omalla käyttäytymisellään, nopeita ratkaisuja rakenteellisiin ongelmiin ei ole.

– Yleensä näihin sairauksiin liittyvät ongelmat liittyvät alhaiseen koulutustasoon, taustalla voi olla epäterveellisiä elintapoja, esimerkiksi tupakointia. Usein sairaudet ovat läheisesti kytköksissä toisiinsa. Kotkassa on myös erittäin suuri työttömyysaste, noin 20 prosentin kieppeillä. Se varmasti osaltaan selittää tätä. Mutta se selittää myös mielenterveyspalvelujen käyttöä. Siinähän Kotka on myös ihan kärkisijoilla, sanoo Kotkan terveysjohtaja Maija Valta.

Eroja kaupunkien välillä voivat osin selittää terveydenhuollon hoito- ja kirjaamiskäytännöt sekä taudinmääritys. THL:n indeksissä on kuitenkin pyritty huomioimaan keskeisiä kansansairauksia, minkä ansiosta se on vähemmän altis terveydenhuoltojärjestelmän tuottamille mahdollisille vinoumille.

Jyväskylässä säästöjä on saatu erityisesti keskittymällä työkyvyttömyyden ennaltaehkäisyyn ja tukemalla työkykyriskissä olevia työntekijöitä.

Kuntien eläkevakuutuksista vastaava Keva arvioi, että jos kuntakentällä otettaisiin mallia Jyväskylän käytännöistä, voitaisiin kunnissa säästää jopa satoja miljoonia euroja vuodessa. Kevan selvityksen mukaan koko kunta-ala maksaa työkyvyttömyydestä aiheutuvia kuluja yli kaksi miljardia euroa vuodessa.

Kevan asiantuntijalääkäri Sami Riekki kertoo, että Jyväskylän erinomaiset tulokset työkyvyttömyydestä aiheutuvien kustannusten hallinnassa johtuvat ennen kaikkea pitkäjänteisestä työstä.

– Jyväskylässä on kehitetty konkreettista ja esimiestoimintaa painottavaa työkykyjohtamisen toimintamallia jo pitkään. Lisäksi yhteistyö työterveyshuollon kanssa on kiinteää ja työterveys on keskittynyt ennen kaikkea ennaltaehkäisevään toimintaan ja työkykyriskissä olevien työntekijöiden tukemiseen. Näillä toimenpiteillä alkaa nyt tulla myös euromääräisiä säästöjä, Riekki toteaa.

Sairauspoissaolot käyvät kunta-alalla kalliiksi

Kevan laskelmien mukaan suurimmissa kaupungeissa työkyvyttömyyden välittömät kustannukset ovat keskimäärin 6,7 prosenttia palkoista. Merkittävin kustannusten aiheuttaja ovat sairauspoissaolot: niistä aiheutuvat kustannukset muodostavat kaksi kolmannesta välittömistä työkyvyttömyyskuluista.

Työkyvyttömyyden välittömät kustannukset, kuten sairauspoissaolo-, työterveyshuolto-, tapaturma- ja eläkekustannukset ovat koko kunta-alalla noin miljardin euron luokkaa. Arviolta toisen miljardin verran rahaa kuluu välillisiin kustannuksiin, esimerkiksi poissaolojen hallinnointiin, sijaisten palkkaamiseen ja ylitöihin.

Karelia-ammattikorkeakoulussa lehtorina 1990-luvulta lähtien toiminut Mikko Häkkinen istuu pienessä työhuoneessaan Joensuun kampusalueella kirkasvalolampun loisteessa. Ulkona ankeuttaa marraskuun myterö.

Mikko Häkkinen sanoo, että hän kaipaa näinä aikoina kirkasta valoa arkeensa. Valoa hän on löytänyt myös virkavapailla tekemiltään matkoilta Lähi-idän Länsirannalta ja Gazasta.

Häkkinen vieraili ensimmäisen kerran miehitetyllä palestiinalaisalueella ihmisoikeustarkkailijana vuonna 2008. Toinen kolmen kuukauden reissu tuli ajankohtaiseksi sen jälkeen, kun terveystieteiden maisteri sai luvan jatko-opintoihin.

Mikko Häkkinen keräsi aineiston väitöstutkimukseensa niin, että hän asui ja kulki palestiinalaisten kanssa niin kaupungeissa kuin kylissä. Hän haastatteli, havainnoi ja kyseli.

Kymmenen selviytymiskeinoa

Tutkimuksessaan Mikko Häkkinen löysi kymmenen selviytymisen teemaa, jotka auttavat palestiinalaisia elämään ja pyörittämään arkeaan pitkittyneen konfliktin keskellä.

Selviytymiskeinoja ovat vapaaehtoistyöhön osallistuminen, asioiden laittaminen mittasuhteisiinsa, idea Palestiinasta, huumori, perhe, rutiinien voima, hengellisyys, luonnosta nauttiminen ja toivon vaaliminen. Myös tupakkaa palaa - ja paljon.

Häkkisen mukaan tupakoiminen auttaa monia palestiinalaisia rauhoittumaan ja kestämään tuntien odotukset israelilaisten tarkastuspisteillä. Kun joensuulainen terveystieteiden maisteri tiedusteli varovaisesti heidän näkemyksiään tupakoinnin terveyshaitoista, oli vastaus suorastaan aseista riisuva.

– Me voimme kuolla minä päivänä tahansa, jos talomme räjähtää.

Mutta suurin niistä on toivo 

Häkkinen sanoo, että jos kaikista keinoista pitää valita yksi keskeisin voiman lähde, se on toivo.

Palestiinalaisten haastatteluissa nousi esille, että he ovat kokeneet paljon vääryyksiä ja että heitä on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti. He elävät miehityksen alla tai Gazassa saarron sisällä. Mutta he eivät anna periksi. Toivo elää.

– Toivo voi tarkoittaa hyvin eri asioita, mutta monille se tarkoittaa toivoa siitä, että pääsisi jonain päivänä palaamaan alkuperäiselle kotiseudulleen.

Eräs mies kertoi pakolaisleirillä Häkkiselle, että hän kaipaa Välimeren rannalle kylään, mistä hänen isänsä häädettiin pikkupoika silloin, kun nykyinen Israelin valtio perustettiin Palestiinan alueelle vuonna 1948.

– Tämä mies kertoi, että hänen toivonsa on se, että yhtenä päivänä hän perheineen vielä asuu siellä heidän sukunsa alkuperäisessä kodissa. Hän sanoi, että pakolaisleiri ei ole kotini, Häkkinen muistelee.

Ihmiset eivät ole passiivisia uhreja

Mikko Häkkinen sanoo, että tutkimuksen suurin oppi hänelle on ollut se, että konfliktialueella ja sotaolosuhteissa ihmiset eivät ole passiivisia uhreja.

– Väitöskirjan tekeminen ja kenttätyö osoittivat itselleni sen, että palestiinalaiset ovat todella luovia, kekseliäitä ja kykeneviä rakentamaan omaa selviytymistään.

Häkkisen mukaan selviytymiskeinot ovat sekä yleisinhimillisiä että kulttuuriin sidottuja. Ja nämä lomittuvat.  Palestiinalaiset siis käyttävät osin samoja keinoja kuin suomalaiset arjessaan.

Tämän tutkimuksen valossa konfliktialueilla eläville ihmisille tarjottavan psykososiaalisen tuen lähtökohdan pitäisi olla uskomuksessa, että ihmiset ovat kykeneviä rakentamaan omaa selviytymistään

– Vain sellainen tukeminen ja auttaminen, jossa on takana usko ihmisen mahdollisuuteen selviytyä hyvinkin vaikeissa olosuhteissa, voi minun ymmärtääkseni olla hyödyllistä, Mikko Häkkinen sanoo.

Terveystieteiden maisteri Mikko Häkkisen väitöskirja Psychosocial Coping in Prolonged Conflict. An Ethnography of Palestinian People in the midst of Ongoing Volatility (Psykososiaalinen selviytyminen pitkittyneessä konfliktissa. Etnografia palestiinalaisista jatkuvan epävakauden olosuhteissa) tarkastettiin Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa 28.11.2014.

Ravitsemusterapeutti Hanna Partanen sanoo, että lisäkiloja saattavat kerryttää pikkujoulukaudella etenkin ylisuuret annoskoot.

– Sinänsä jouluruuat eivät ole sen tuhdimpia, rasvaisempia tai pahempia kuin mitkään normaalit arkiruuat. Kinkkukaan ei nykypäivänä ole enää kovin rasvaista.

Apuna annoskokojen hillitsemisessä voi toimia se, että käyttää yhden lautasen politiikkaa ja välttää santsaamista.

– Jos on usemmat pikkujoulut, voi tehdä niin, ettei maista kaikkia makuja vaan miettii, mitkä ovat suurinta herkkua ja ottaa vain niitä. Jos rajaa valikoiman määrää, syöty ruokamääräkin yleensä hieman vähenee.

Hän huomauttaa, että painonhallinnan kannalta ei ole merkitystä, jos syö paljon yhtenä tai kahtena päivänä. Mutta jos herkutteluputki jää päälle, voivat seuraukset näkyä vyötäröllä.

– Joillakin saattaa olla viidet tai kuudetkin pikkujoulut ennen varsinaista joulua. Jos joka kerta syödään kupu täyteen ja alkoholi tuo vielä lisäkaloreita ja sitten on vielä joulu, se saattaa olla painonhallinnan haaste. Se on kiinni juuri siitä, kuinka kauan joulua viettää.

Kasviksia lautaselle, napostelu kuriin

Partanen muistuttaa, että pikkujoulupöydästäkin löytyy yleensä kasviksia ja niitä kannattaa laittaa lautaselle – myös laatikoiden kautta saa lisättyä kasvisten määrää.

Jouluruokien äärellä kannattaa huomioida terveysnäkökulmasta myös suolapitoisuus. Hän kertoo, että suolan määrä tulee helposti ylitettyä, jos syö paljon suolaista kalaa, suolaista kinkkua ja suolaista salaattia.

– Jos suolaa tulee syötyä parina päivänä yli suositusten, se ei kuitenkaan kaada maailmaa. Toki se kerää nestettä kehoon ja sormet saattavat olla seuraavana päivänä turvoksissa.

Partanen huomauttaa, että joulunajan kaloripitoisimmat ruuat löytyvät jälkiruokapöydästä. Vaikeuksia voi tulla, jos ei ole säännöllisiä ruoka-aikoja vaan napsii pipareita, joulutorttuja ja konvehteja.

– Aika monella työpaikalla on jo nyt kahvihuoneessa pipareita ja konvehtirasioita. Ja sehän jatkuu vielä joulun jälkeen, kun lahjakonvehteja viedään työpaikalle.

Hän myös muistuttaa, että alkoholi lisää ruokahalua.

– Jos pikkujouluissa nautitaan alkoholia jo ennen ruokailua, se yleensä lisää ruokahimon määrää. Toisaalta ihmiset saavat enemmän kaloreita alas pikkujouluissa juoden kuin syöden.

Juhlien ruokailun voi ottaa huomioon etukäteen.

– Jos syö aikaisemmin päivällä kevyen aamupalan ja keittolounaan, on vähän varaa syödäkin enemmän, eli ei kannata ennen juhlia vetää tuhtia pekoniaamupalaa ja pizzaa päivälliseksi. Jos taas pelkää, että syö liikaa, osalle toimii se, että syö järkevän aterian ennen juhlia ja pystyy näin helpommin vastustamaan kiusausta.

Joulupöydässä puolestaan ei tarvitse laittaa kaikkia ruokalajeja esille samaan aikaan: kinkku voi olla tarjolla jouluaattona ja kala joulupäivänä, jotta välttyy ylensyönniltä.

Terveellisissä juhlissa kannattaa panostaa laatuun

Työssään Partanen on huomannut, että osalle joulunajan syöminen on ongelma ja jotkut saattavat syödä jopa useita kinkkuja ennen joulua.

– Saattaa myös olla ikään kuin suvun oma perinne, että pitää vetää ähkyt.

Mikäli haluaa järjestää terveelliset pikkujoulut, Partanen kehottaa panostamaan enemmän laatuun kuin määrään. Tarjolle voi laittaa vaikkapa normaalia hienompia suklaakonvehteja, jouluomenoita ja raikkaita salaatteja.

– Lanttu- ja porkkanalaatikkoja voisi tuunata nykyaikaan esimerkiksi marinoiduiksi uunijuureksiksi. Kinkun sijaan voisi olla välillä kalkkunaa.

Hänen mukaansa ylenpalttiseen nipotukseen ei ole kuitenkaan syytä ja juhlissa saa syödä.

– Sanon aina, että kyllä kermaperunoitakin voi syödä, mutta se pitää vain huomioida annoskoossa.

Nuorten aikuisten seksuaalikäyttäytymistä selvittäneen kyselytutkimuksen mukaan hivin tartuntatavat ovat huonosti tiedossa ja seksiä harjoitetaan usein ilman kondomia tartuntavaarasta välittämättä.

Noin neljännes tutkimukseen vastanneista oli sitä mieltä, että hiv tarttuu hyttysen pistosta, ja moni rinnastaa hyttysen piikin huumeneulaan, kertoo tutkimuksen tuloksista Positiiviset ry:n toiminnanjohtaja Sini Pasanen.

- Suomessa ajatellaan yhä vahvasti, että hiv on huumeiden käyttäjien ongelma, sanoo Pasanen.

Tutkimuksen vastaajista jopa 75 prosenttia kertoo, ettei ole koskaan omasta aloitteesta käynyt hiv-testissä.

Maailman aids-päivän toimikunnan tiedotteen mukaan testiin ei hakeuduta, koska tartunnan saamista pidetään epätodennäköisenä eikä siihen uskota.

Ennaltaehkäisyn vuoksi testissä käyminen ja myös testausmahdollisuuden tarjoaminen rutiinina esimerkiksi muiden verikokeiden yhteydessä olisikin erittäin tärkeää, tiedotteessa todetaan.

Maailman aids-päivän toimikunnan Taloustutkimuksella teettämässä internet-paneelissa haastateltiin runsasta tuhatta 20–29-vuotiasta suomalaista.