Itsemurhien määrä oli Suomessa suurimmillaan vuonna 1990, jolloin tehtiin yli 1500 itsemurhaa. Noista luvuista on tultu tuntuvasti parempaan suuntaan. Vuonna 2012 luku oli Tilastokeskuksen mukaan 873 henkilöä. Toisaalta esimerkiksi vuonna 2010 alle 65-vuotiaiden suomalaisten itsemurhakuolleisuus oli muihin EU-maihin verrattuna puolitoistakertainen.
- Edelleenkin kynnystä tulla hakemaan apua pitäisi pystyä madaltamaan. Erityisriskin ryhmiä pitäisi pystyä ottamaan paremmin huomioon, sellaisia ihmisiä jotka on jo yrittäneet itsemurhaa tai lähipiirissä on tapahtunut. Näitten kohdalla me pystyttäis varmaan tekemään vielä vähän enemmän, pohtii Joensuun Kriisikeskuksen toiminnanjohtaja Kimmo Räty.
- Kyllähän se tuossa meidän Mielenterveyskeskuksen toiminnassa monesti näkyy että tarve ja resurssit eivät kohtaa. Tietyt kaupungin säästötoimenpiteet jotka on viime vuodenkin aikana myös Mielenterveyskeskuksen toimintaan kohdistuneet, niin ovat tehneet kuormitusta tuonne sekä akuuttityöryhmän että vastaanottotyöryhmän puolelle. Matalan kynnyksen avun saaminen olisi ihan erityisen tärkeää sekä sen henkilön kannalta joka suunnittelee itsemurhaa että omaisten kannalta, sanoo puolestaan Joensuun Mielenterveyskeskuksen psykologi Nina Leikas.
Tilanne on aina otettava vakavasti
Itsemurhaa suunnitteleva ei useinkaan jaksa tai halua ajatella sitä, kuinka laajalle teon seuraukset ja vaikutukset ulottuvat.
- Seurausten miettimistä ja harkintaa vaikeuttaa se, että itsemurha ei ole rationaalinen teko tai järkevä päätös. Mennään ikään kuin automaattiohjauksella ja tunneaivojen vietävissä. Tarkoitus ei sinällään ole edes tappaa itseään, tarkoitus on päästä eroon ahdistuksesta ja siitä näköalattomasta synkkyydestä, toteaa Kimmo Räty.
Tilanteessa tarvitaan monenlaista apua.
- Todella tärkeää on se ettei jätetä tätä henkilöä yksin. Kuuntelu, kuuntelu, kuuntelu. Ei siinä oikein muita neuvoja voi antaa kuin että 'nyt lähdetään yhdessä hakemaan apua'. Toinen asia on yleisen turvallisuuden varmistaminen, ettei kotona ole suuria määriä lääkkeitä ja aseet otetaan talteen, neuvoo psykologi Nina Leikas.
- Kyllä sellainen vakavasti suhtautuminen on varmasti a ja o. Sen muistaminen että se on se paha olo, se elämäntilanne josta halutaan päästä eroon. Siihen on mahdollista hakea apua. Vaikka ahdistus on kova niin se ei kestä ikuisesti, siitä päästään ohi, korostaa Kimmo Räty toiveikkuuden löytämisen tärkeyttä.
112 auttaa akuuttitilanteessa
Kun läheinen tai tuttava kertoo vakavissaan että aikoo tehdä itselleen jotain, voi apua ja neuvoa kysyä hätänumerosta, opastaa Pohjois-Karjalan pelastuslaitoksen ensihoitopäälllikkö Petteri Hakkarainen.
- Hätäkeskuspäivystäjä tekee riskiarvion tehtävästä, hakee sieltä sellaisia avainasioita. Pyrkii määrittelemään sen, kuinka vakavasta tilanteesta on kysymys ja sen mukaan hälyttää viranomaisapua paikan päälle, Petteri Hakkarainen kertoo.
Paikalle hälytetään ambulanssi, mahdollisesti myös poliisi.
- Hyvin rauhallisesti käyttäydytään, otetaan asiat asioina ja pyritään keskustelemaan, tietenkin saamaan ihminen avun piiriin. Ensihoitohenkilöstöllä ei ole oikeutta väkisin ihmistä ruveta mihinkään viemään, mutta toki olemme silloin muihin viranomaisiin yhteydessä, Hakkarainen kuvailee.