Raja nahistelun ja väkivallan välillä menee Ensi -ja turvakotien liiton kehittämisjohtaja Miia Pitkäsen mukaan siinä, kun lapsi kokee teot loukkaavina, ahdistavina tai omaa toimintaa rajoittavina. Myös teot jotka eivät tapahdu molempien suostumuksella, ovat väkivaltaisia tekoja.
Kaikkea sisarusten välistä nahistelua ei voi sanoa väkivallaksi. Usein väkivalta alkaa kuitenkin pienistä asioista.
– Se voi lähteä tosiaan siitä nahistelusta ja edetä sitten vakavampiin muotoihin. Erityisesti nämä henkisen väkivallan muodot joissa pureudutaan sinne toisen henkilökohtaisiin asioihin, haukkumiseen ja nimittelyyn, ovat niitä joilla on todella vaurioittavia vaikutuksia lapsen ja nuoren kehitykselle, Pitkänen kertoo.
Henkinen väkivalta peittyy helpommin
Fyysinen väkivalta tulee yleensä paremmin ilmi kuin henkinen väkivalta.
– Henkisen väkivallan muodot ovat niitä jotka helpommin peittyvät. Siihen liittyy myös normalisointi, eli me ajattelemme, että esimerkiksi kilpaileminen on tavallinen asia sisarussuhteessa, mutta toisen uhkailu, pelottelu ja kontrolloiminen ovat kuitenkin seikkoja, jotka eivät enää kuulu hyvään sisarussuhteeseen, sanoo Pitkänen.
Toisen tavaran, kuten päiväkirjan, mopon, korujen ja vaatteiden,ottaminen ilman lupaa johdonmukaisesti ja tarkoituksella täyttää väkivallan merkit. Väkivalta voi olla myös seksuaalista.
– Se voi olla toisen seksuaalisen kehityksen arvostelemista, pakottamista seksuaalisiin tekoihin tai seksuaaliselle materiaalille altistaminen, johon lapsi ja nuori ei ole ikänsä puolesta valmis, kertoo Pitkänen.
Väkivallalla voi olla olla kauaskantoisia seurauksia
Vanhempien pitäisi puuttua sisarusten väliseen väkivaltaan mahdollisimman varhain kun huomataan, että valtasuhde sisarusten välillä vääristynyt.
– Perheessä parhaimman suojan saa siitä, että siellä on sallittua puhua tunteista. Ristiriitatilanteilta ei voida välttyä, mutta silloin kun niitä pystytään ratkaisemaan rakentavasti ja hyvillä tavoin, ne kerryttävät lapsellekin pankkia myöhempiä ihmissuhteita varten, Pitkänen sanoo.
Pahimmillaan väkivallasta voi seurata Pitkäsen mukaan se, että lapsi tai nuori menettää oman arvokkuuden tunteensa ja hävittää kokemuksen siitä, että hän on tärkeä ja hyväksytty sellaisena kuin on. Väkivalta voi aiheuttaa pulmia myös syömisessä, nukkumisessa ja oppimisessa.
– Sillä on kauaskantoisia seuraksia, jos siihen ei voi saada apua ja tilanne ei tule tunnistetuksi. Lapsen oma käytös voi muuttua syrjään vetäytyväksi ja poissaolevaksi. Toisaalta käyttäyminen voi muuttaa myös näkyvällä tavalla väkivaltaiseksi ja aggressiiviseksi, kertoo Pitkänen.