Maaperästä tulvivat näkymättömät vaaralliset aineet eivät katso kuntarajoja. Riskialueet ovat vesilaitoksilla tiedossa, mutta esimerkiksi porakaivojen laadun seuranta on kiinteistöomistajien vastuulla.
Kanta-Hämeessä on useita talousveden kohonneita riskialueita. Erityisesti terveydelle haitallisia arseenia, uraania, radonia ja mangaania löytyy paikoitellen runsaasti Hämeenlinnan seudun porakaivoista. Myös suurin osa Hattulan kunnan pinta-alasta on syöpää aiheuttavan arseenin riskialuetta. Lisäksi Kalvolan kunnan pohjoispuolella ja Hauholla Eteläisten kylän alueella on paljon arseenia maaperässä. Seudun korkeita lukemia seurataan koko ajan.
Hämeenlinnan terveystarkastaja Päivi Lindén sanoo, että myös mangaanin vaarallisuuteen on alettu kiinnittää huomiota aiempaa enemmän. Yksittäisen kaivon mangaani-raja-arvo on sata mikrogrammaa litrassa. Verkostovedessä sitä saa olla siitä vain puolet eli 50 mikrogrammaa.
- Uusimpien Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen selvitysten mukaan kannattaa seurata myös mangaanin terveysvaikutusta. Se aiheuttaa lapsille kehityshäiriöitä ja tämäntyyppisestä runsaasta mangaanipitoisuudesta se voi tulla. Maailman terveysjärjestö on ajatellut raja-arvoksi neljä sataa mikrogrammaa litrassa. Meidän alueella tuo raja on kyllä ylittynyt yksittäisissä tuloksissa. Sillä voi olla vaikutuksia lapsen terveyteen ja oppimiseen.
Lainsäädännöllisesti mangaani ei ole kuitenkaan niin vaarallista kuin arseeni.
Uraani kulkee radonin kanssa
Etelä-Hämeessä on runsaasti myös radonia ja uraania. Uraania ei ole kirjoitettu lainsäädäntöön, joten arvoja ei laboratorioissa tutkita.
- Uraanin lisäämisestä lakiin on puhuttu ja meillä on valmius ottaa lisäanalyysi, että mikä on alueemme uraanitaso. Ne kulkevat radonin kanssa käsikädessä. Säteilyturvakeskus on tehnyt 2013 tutkimuksen, missä on viitteitä, että tällä alueella on korkeita uraanipitoisuuksia. Raja-arvot saattavat ylittyä rajusti yksittäisten kaivojen kohdalla, vaikka radonkartta muuta näyttäisikin.
Ongelmana esimerkiksi syöpää aiheuttavassa arseenissa on se, ettei se synny yhdessä yössä.
- Tätä täytyisi seurata koko ajan, mihin suuntaan lukemat menevät. Arseeni on kuitenkin vakavasti otettava terveysriski, mutta vettä täytyy nauttia pitkään.
Lindenin mukaan maaperäongelmat ovat pahimpia porakaivoissa. Sen sijaan rengaskaivojen ongelmat johtuvat pintaveden pääsystä kaivoihin, jolloin veteen tulee maamainen maku, mutta itse bakteeritkaan eivät maistu.
- Toisaalta veden kemialliset haitta-aineet vaikuttavat terveyteen huomattavasti hitaammin kuin veden mikrobiologiset bakteerit. Vaarallisia aineita ei pysty mitenkään aistimaan vedestä: radon, arseeni ja uraani eivät maistu. Sellaisille alueille, missä on runsaasti arseenia, ei kannata rakentaa porakaivoa, vaan rengaskaivo, muistuttaa Päivi Lindén.