Perjantaiaamuna Pieksämäen Crossfit-sali täyttyy energisistä pieksämäkeläisurheilijoista. Salin seinillä on tankoja, hyllyissä kahvakuulia ja katosta laskeutuu voimistelurenkaita. Salin toiselle laidalle on sijoitettu leuanvetotankoja ja katosta roikkuvat köydet. Huhut kertovat, että laji on treenimuotona rankka. Näin ensikertalaisena tämä on helppo uskoa. Varsinkin, jos harjoitukseen liittyy jossain muodossa köyttä pitkin kattoon kiipeäminen. Myöskään leuanveto ei varsinaisesti kuulu päivittäisiin rutiineihini. Toinen Pieksämäen Crossfit-salin omistajista ja Crossfit-ohjaaja Timo Romo kertoo, että laji on syntynyt Amerikassa.
– Sieltä se on lähtenyt leviämään. Alunperin sotilaat, palomiehet ja poliisit kohottivat crossfit-menetelmällä kuntoaan, Romo sanoo.
Suomeen ensimmäinen Crossfit-sali perustettiin vuonna 2007 ja nykyisin saleja löytyy 18 ympäri Suomen. Itä-Suomessa saleja löytyy Kuopiosta, Siilinjärveltä, Savonlinnasta ja Pieksämäeltä. Myös Mikkeliin on suunnitteilla Crossfit-sali. Lajin suosio on levinnytkin vauhdilla ja esimerkiksi Pieksämäellä sali on löytänyt nopeasti kävijänsä. Sali on ollut toiminnassa viime maaliskuusta alkaen ja vakituiseen salilla käy noin 90 treenaajaa.
– Hyvin on ollut kävijöitä. Odotettiin, että kävijöitä olisi pikkaisen vähemmän, mutta hyvin on porukkaa tullut, Romo sanoo.
"Ensikertalaisen ei kannata täysiä lähteä tekemään"
Crossfit perustuu toiminnaliisiin liikkeisiin ja vaihtelevuuteen. Samaa treeni tulee vastaan noin kerran kahdessa kuussa.
– Harjoitukset vaihtelevat jatkuvasti, ei ole samanlaisia harjotuksia viikosta toiseen ja päivästä toiseen. Tehdään toiminnallisia liikkeitä, moninivelliikkeitä, kyykkyjä, maastavetoja, painonostoliikkeitä.
Kello kilahtaa puoli yhdeksän ja harjoitus alkaa. Ensin koko ryhmän voimin lämmitellään: hyppynaruhyppelyä, vatsalihasliikkeitä sekä punnerruksia. Lämmittelyosion jälkeen alkaa itse päivän treeni, johon perjantaina kuului esimerkiksi leuanvetoa ja kahvakuulaa.
– Ensimmäistä kertaa, kun harjoittelee täällä, niin ei ehkä ihan täysiä kannata lähteä tekemään. Tekniikasta ei pidä antaa periksi, vaikka välillä tuntuiskin, että kelloja vastaan tekee. Tekniikasta pidetään kiinni, että turvallisuus säilyy, Romo neuvoo.
Kauhunsekaisin tuntein katson leuanvetotankoa, mutta tätähän tänne on tultu kokeilemaan. Ketterä ponnistus tankoon antaa luvan odottaa itse suoritukselta paljon. Toisin kuitenkin käy. Ei liiku kroppaa senttiäkään ylöspäin. Onneksi kuitenkin apu löytyy nopeasti: kuminauha, joka auttaa heivaamaan kropan ylöspäin. Tunne on sinällään hieno, kun onnistuu vetämään jopa kahdeksan leukaa peräkkäin.
Treenin edetessä siirrytään viimeiseen osioon, jossa kahdeksan minuutin aikana tehdään useita kierroksia kolmea lajia: 21 hyppynaruhyppelyä tuplahypyllä, leuanvetoa ja kahvakuulaa. Leuanveto sujuu jo totuttuun malliin ja Romon opastuksella kahvakuulakin suostuu tottelemaan lopulta. Musiikin ja yhdessätekemisen yhtälö toimii kyllä. Lisäksi kroppa saa sitä luvattua monipuolista liikuntaa.
– Välillä täällä kaikki nostelee painoja, välillä kaikki juoksee tai soutaa. Täällä kehitetään myös heikkouksia. Liikkeet on luonnollisia, joita voi suoraan siirtää arkielämään. Maastavedot on suoraan kuin poimisit maasta jotain. Kyykky on kuin tuolilta nousu, Romo sanoo.