Lasten aivoille tehdyt kuvaukset paljastavat, että rangaistuksen aikaisen eristyksen jäljet voivat näyttää aivoissa samalta kuin fyysinen pahoinpitely. Toistuva eristäminen voi puolestaan jopa muuttaa aivojen fyysistä rakennetta, aivojen palautumisen tutkijat kertovat.
Time-lehden artikkeli muistuttaa, että lapsen ja huoltajan välinen kurinpidollinen vuorovaikutus muodostaa ison osan lapsuusajan kokemuksista, joten vanhempien on syytä miettiä, kuinka lasten huonoon käytökseen vastata. Kurinpito on opettamista, ei rangaistusta, ja oikean tavan löytäminen lasten kasvattamiseen on keskeistä lapsen terveelle kehitykselle.
Jäähyistä lapselle jää pääasiassa mieleen eristäminen. Jopa silloin, kun se selitetään kärsivällisesti ja lempeästi, jäähy opettaa lapselle, että kun hän tekee virheen tai kun hänellä on vaikeaa, on hänen selvittävä siitä yksin – joka varsinkin nuorilla lapsilla johtaa helposti hylätyksi tulemisen tunteeseen.
Lisäksi jäähy kertoo lapselle: "Olen kiinnostunut olemaan kanssasi ja käytettävissäsi vain, kun sinulla on kaikki kunnossa", yhdysvaltalaistutkijat esittävät.
Vahingollista kehitykselle
Ongelmana on tutkijoiden mukaan se, että lapsilla on syvä tarve yhteydelle. Vuosikymmenten tutkimukset kiintymyksestä osoittavat, että erityisesti ahdistavina aikoina ihmiset tarvitsevat läheisyyttä ja lohdutusta huoltajiltaan. Silloin kun lapset kadottavat tunteidenhallintansa, vanhemmat usein lähettävät heidät yksin huoneeseensa, "jäähypenkille" tai nurkkaan häpeämään – mikä tarkoittaa, että lasten on kohdattava ahdistava ja stressaava tilanne yksin.
Lapset käyttäytyvät joskus huonosti, kun heidän tunteensa ovat ylirasittuneet; voimakkaat tunteet ja tilanteen asettamat vaatimukset ylittävät lapsen kyvyn käsitellä omaa oloaan. Lapsen kyvyttömyys käsitellä tunteitaan voi johtaa aggressiiviseen, epäkunnioittavaan tai vastahakoiseen käytökseen – mikä vain todistaa, ettei lapsi vielä hallitse tiettyjä itsesääntelyn keinoja. Huono käytös on tutkijoiden mukaan usein merkki rauhoittamisen ja yhteyden tarpeesta.
Kun vanhempi sitten vastaa tähän tarpeeseen eristämisellä, jää lapsen vaistonvarainen psykologinen tarve täyttämättä. Aivojen kuvaukset ovat itse asiassa paljastaneet, että emotionaalisen trauman – esimerkiksi hylkäämisen aiheuttaman – jälki näkyy aivotoiminnoissa samankaltaisena kuin fyysisen pahoinpitelynkin jälki.
Jäähyn sijaan yhteinen hetki
Vahingollisuuden lisäksi jäähyjen katsotaan olevan yleensä varsin tehoton kurinpidon väline, jos toimilla tähdätään käytöksen muuttamiseen ja taitojen oppimiseen.
Vanhemmat haluavat ajatella, että jäähy rauhoittaa lasta ja heijastuu positiivisesti tämän käytökseen. Sen sijaan jäähyt helposti saavat lapsen entistä vihaisemmaksi eikä käytöksen sääntelykään välttämättä parane. Lapselle saattaa olla aiempaa hankalampaa hallita käytöstään tai miettiä mitä hänen tulikaan tehtyä.
Lapsi saattaakin keskittyä ajattelemaan, kuinka ilkeitä vanhemmat ovat, kun he rankaisevat lasta. Kun lapsi keskittyy miettimään huonoa onneaan, kun on saanut niin ilkeän ja epäoikeudenmukaisen äidin tai isän, hänelle ei aukea mahdollisuutta kehittää oivalluskykyään, empatiaansa tai ongelmanratkaisutaitojaan.
Jäähy voi estää lasta kehittämästä taitoja, joita joku muu kurinpitokeino auttaisi kehittämään, yhdysvaltalaistutkijat Daniel J. Siegel ja Tina Payne Bryson toteavat Time-lehden mukaan. Sen sijaan selvien rajojen asettaminen ja samaan aikaan yhteistyön, keskustelun ja kunnioituksen painottaminen antaa lapselle mahdollisuuden muovata itsestään aktiivista ja empaattista päätöksentekijää, jolla on keinot selviytyä ongelmista omin avuin.
Ensi kerralla kun kurinpidolle on tarvetta, vanhempien kannattaakin tutkijoiden mukaan jäähyn sijaan miettiä yhteistä hetkeä lapsen kanssa, esimerkiksi sylissäistumista, puhumista ja lohduttamista. Lapselle hetken rauhoittumisaika voi olla äärimmäisen arvokasta, se voi opettaa pysähtymään ja miettimään käytöstään. Erityisesti nuoremmilla lapsilla nämä taidot opitaan suhteiden ja yhteyden kautta, ei eristyksissä muista.