Lastenpsykiatrian erikoislääkäri Janna Rantala on samoilla linjoilla yhdysvaltalaistutkijoiden kanssa siitä, ettei jäähy ole oikeanlainen kasvatuskeino.
Rantala sanoo, että jäähy on sikäli tehokas kurinpidon keino, että lapsi kyllä ottaa ollessaan jäähyllä rangaistuksensa vastaan ja vanhemmat saavat tahtonsa läpi. Se ei kuitenkaan anna lapselle rakennusainetta, mistä ammentaa ja ottaa opiksi tulevia tilanteita varten. Lisäksi jäähy tai lähinnä eristäminen on Rantalankin mukaan haitaksi lapsen kehitykselle.
– Kyse on siitä, että millä hinnalla lapsi on ottanut opikseen, Rantala sanoo.
Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sen haitallisempaa jäähylle laittaminen on. Jäähyllä lapsi ei opi tunteidensa tunnistamista tai hallintaa, eikä jäähy auta tunne-elämän kehitystä. Yhdysvaltalaistutkijoiden mukaan eristäminen voi myös jättää samankaltaisen jäljen lapsen aivoihin kuin fyysinen pahoinpitelykin.
– Hylkäämisefekti on se mikä jättää tämän jäljen sinne aivoihin, Janna Rantala muistuttaa.
Rantalan mukaan fiksu vanhempi ei tarvitse jäähyä kurinpitoon, vaan löytää parempiakin keinoja.
– Jäähy ei ole irrallinen asia, vaan se tapahtuu aina suhteessa vanhempaan.
Tilanne on Rantalan mukaan ensimmäiseksi aina syytä rauhoittaa. Tilanteen keskellä, tunnekuohussa, ei lapsi pysty käsittelemään tunteitaan. Vasta rauhoittumisen jälkeen asiasta voidaan keskustella ja selvittää, mitä tilanteessa tapahtui.
– Kyllä huonosta käytöksestä voi olla lapselle seuraamuksia, mutta jäähy ei ole lapselle asian käsittelemistä, Rantala toteaa.
Jäähylle laittaminen ei ole tilanteen käsittelemistä, se on vain rangaistus.
– Ei poliisikaan saavu rikoksen tapahtumapaikalle ja passita ihmisiä suoraan vankilaan. Kyllä tapahtuneesta ensin kysellään, ennenkuin tehdään mitään ratkaisuja, Rantala sanoo.