Illalla koululainen haluaisi jatkaa pelaamista, ja aamulla sängystä nousu on tuskaa. Tuttua monessa perheessä. Tutkimusprofessori Timo Partonen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL) on huolissaan siitä, että liian vähille unille jäävien lasten ja nuorten joukko on vähitellen kasvanut.
– Joka kymmenes tai ehkä vähän useampikin lapsista ja nuorista nukkuu selvästi liian vähän omaan unentarpeeseensa nähden, hän sanoo.
Mitä isommasta lapsesta on kyse, sitä enemmän univajetta on. Aikuisista jo melkein joka kolmas nukkuu liian vähän, Partonen kertoo. Hän painottaa riittävän ja säännöllisen yöunen merkitystä tuoreessa kirjassaan Lisää unta – kiireen lyhyt historia.
Liian lyhyt yöuni ei ole yhdentekevää, sillä pulpetissa torkkumisen lisäksi univaje lisää monia terveysriskejä. Partosen mukaan monet tutkimukset viittaavat siihen, että liian lyhyt uni lihottaa. Lisäksi se haittaa tarkkaavaisuutta ja altistaa onnettomuuksille.
Liian myöhäisellä nukkumaanmenoajalla on vieläkin kurjempia seurauksia. Enimmäkseen on tutkittu aikuisia, mutta tutkijan mukaan nuorillakin myöhäinen nukkumaanmenoaika lisää samoja oireita. Illanvirkuilla on terveysriskejä muita enemmän.
– Heillä on muita enemmän univajetta ja unettomuutta, masennusta, aikuisiän diabetestä, keuhkoastmaa, selkäkipuja, tiettyjä selkäsairauksia, kohonnutta verenpainetta ja verenpainetautia, Partonen luettelee.
Myös epäterveellisiä elämäntapoja kasaantuu illanvirkuille muita enemmän. Täsmällisiä syitä illanvirkkujen terveysriskeille ei vielä tiedetä, mutta Partosen mukaan niillä saattaa olla yhteyttä elimistön sisäiseen kelloon. Illanvirkuilla kun elimistön luonnollinen, sisäinen vuorokausi olisi usein pidempi kuin kellon näyttämä vuorokausi.
Nukutaanko teillä riittävästi?
Unentarve muuttuu iän mukana. Timo Partosen mukaan riittävä yöuni 7-vuotiaalle on keskimäärin 10,7 tuntia ja 16-vuotiaalle 7,9 tuntia. Aikuisten unentarve vaihtelee kuudesta yhdeksään tuntiin. Keskimäärin aikuinen tarvitsee yöunta 7,5 tuntia.
Unentarve on kuitenkin yksilöllistä, ja se voi vaihdella useilla tunneilla. Jos ei ole kyse päiväuni-ikäisestä lapsesta, niin hyvän yöunen pitäisi tuoda virkeä olo koko päiväksi.
– Se, että herää virkeänä ja että virkeys säilyy läpi päivän seuraavaan iltaan asti, kertoo että yöuni on ollut riittävän pitkä ja hyvälaatuinen, Timo Partonen sanoo.
Miten koululaisen sitten saisi nukkumaan enemmän?
– Liian iltapainotteista ajanviettoa täytyisi karsia pois, niin ettei sitä olisi ainakaan joka ilta viivyttämässä nukkumista, Partonen toteaa.
Partonen aloittaisi kuulostelemalla, mikä on juuri omalle lapselle riittävä unen määrä. Viikonloppuisinkaan unia ei saisi venyttää, vaan kannattaisi nukkua enintään tunti tavallista pidempään. Nukkumaanmenossa ja heräämisessä pitäisi noudattaa säännöllistä rytmiä.
"Unta tulisi arvostaa"
Pimeään vuodenaikaan uni on Partosen mukaan katkonaisempaa ja kevyempää kuin valoisaan aikaan. Elimistön sisäinen kello jätättää silloin tavallista enemmän, ja otollinen aika nukahtamiseen sivuutetaan silloin helpommin.
– Kun otollinen ajankohta vuorokaudesta menee sivu suun, se yleensä vaikuttaa siihen, että yöuni muuttuu rakenteellisesti ja laadultaan erilaiseksi.
Iso syy univajeen kertymiseen on se, että vuorokauden tunnit eivät riitä kaikkeen, mitä lapsi tai nuori haluaisi tehdä. Siihen Partosella on yksinkertainen neuvo.
– Unta tulisi arvostaa sen verran, että annettaisiin sille ne tarvittavat tunnit joka yö. Unella on tärkeitä tehtäviä, ja se suojaa terveyttämme.