Maaseudun tukihenkilöt ovat hiljainen verkosto, josta ei paljon mekkaloida ulospäin. Yleensä keskustelukumppani haetaan oman alueen ulkopuolelta, ettei avun tarve kantautuisi lähiseutulaisten korviin.
Lounaishämäläinen Alli Uutela on vastannut vapaaehtoisesti puheluihin jo pitkään: jaksamisen ongelmat ovat lisääntyneet viime vuosina. Nuoria tukihenkilöitä tarvittaisiin lisää.
Eläimet hoidetaan viimeiseen asti, mutta oma jaksaminen unohtuu. Usein pienten lasten isät soittavat ja kysyvät, mitä tehdä, kun emäntä ei jaksa ja pitäisi hoitaa tila ja lapset.
– Olen kuuntelija, en neuvonantaja. Mutta puhuminen onkin kaikista tärkeintä silloin, kun alkaa juuttua asioihin ja kelaa niitä yökaudet. Se on sadan hehtaarin yksinäisyys, ja siihen pitää löytää puhekumppani. Puhumattomuus on huolestuttavin oire, Uutela sanoo.
Nuori maatalousyrittäjä Antti Heinonen, MTK Hauhon varapuheenjohtaja, on ottanut harteilleen suuren lainan. Lokakuussa aloittaneessa pihatossa on tällä hetkellä 40 robottilypsettävää lehmää ja keväällä reilut kuusikymmentä.
– Kyllä se taitaa olla tämä ammatin luonto, varsinkin eläintenhoidossa, että kun tehdään omaa työtä ja puurretaan perhekeskeisesti puolison kanssa, piiri jää helposti liian pieneksi. Ikävä kyllä on nähty tapauksia, että ollaan jo myöhässä siinä vaiheessa, kun apua tarvitaan.
Laskuja ei uskalleta aukaista
Alli Uutelan mukaan maaseudun yrittäjiltä vaaditaan nykyisin suuri määrä kirjanpidollista työtä, joka yleensä kasaantuu.
– Sitten sitä tehdään yöllä. Toimistotyö on työtä ja se pitäisi tehdä päiväsaikaan, sanon soittajille. Kun se on pois käsitelty, ei tarvitse kelata. Laskut pitäisi uskaltaa aukaista.
Maatalousyrittäjä ei vertaa omaa tilaansa välttämättä naapuriin, mutta median juttuihin kylläkin.
– Lehtiin vertaillaan, että toisilla on isoa ja hienoa. Siinä oma osaaminen ja taidot hämärtyvät. Juuri tavalliset tilat hallitsevat homman parhaiten, siellä voidaan hyvin. Mutta kovin usein sanotaan, että "kun mulla on vaan tämmönen". Kun työ on hyvin tehty, se riittää, Uutela vakuuttaa.
Puoleksi päivää pois
Käytännön huolena saattaa olla, ettei tilan lapsia saa hoitoon, vaikka aikaa emännälläkään ei hoitamiseen olisi. Uutelan mukaan eri kunnissa on erilaiset käytännöt.
Uutelan mukaan jaksamisen rajoilla oireita on monia: puhumattomuus, väärien asioiden hakeminen, yksinolon tunne, piiloalkoholismi, kun helpotetaan päivän paineita.
– Navetan perällä ei itketä, enemmän siellä kirotaan. Mutta kyllä lehmän kylkeen moni on itkenyt ja sanonut, että se on paras kaveri, joka ymmärtää. Myös alkoholi tulee vastaan, sillä mennään nukkumaan ja pullo löytyy paalien välistä. Se on merkki, että kaikki ei ole okei.
– Tärkeää olisi, että edes puoleksi päivää tultaisiin ulos sieltä työn piiristä, että edes päivä kuukaudessa oltaisiin kokonaan pois työpaikalta, Uutela muistuttaa.
Kaveripuhelut tärkeitä
Maatalousyrittäjien kyselyn mukaan työssä jaksamista edistivät eniten säännölliset lomat, riittävä lepo ja laadukas vapaa-aika. Nuori hauholainen isäntä Antti Heinonen hoitaa tilaansa yhdessä puolisonsa kanssa. Omaa jaksamista on tilalla mietitty.
– Ehdottomasti omat harrastukset ovat tärkeitä. Kalenteriin täytyy myös merkitä oma yhteinen aika kalenteriin läheisten kanssa. Lisäksi kaverisuhteiden ylläpito on tärkeää. Kun tuolla pitkän päivän traktorinpukilla istuu, handsfree on kätevä laite, että pystyy purkamaan tuntojansa kavereitten kanssa.
Kun Heinonen haluaa rentoutua, hän lähtee koiran kanssa suoraan metsään ja istuu kannon nokalle purkamaan ajatuksiaan.